ICT4LT Module 1.1

Opetusteknologian perusteet ja opetusteknologian hyödyntäminen kielenopetuksessa





Sisältö

Tavoitteet

Tämän moduulin tavoitteena on johdatella kurssilaiset opetusteknologian pariin ja esitellä sen käyttömahdollisuuksia. Moduuli sisältää pohdintaa opetusteknologian toimivuudesta oppimisen ja opetuksen apuvälineenä sekä joitakin käytännön esimerkkejä niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta.

Moduulin kirjoittajat

Alkuperäisen englanninkielisen moduulin kirjoittajat ovat Graham Davies Thames Valleyn yliopistosta ja Sue Hewer, freelancer koulutuskonsultti. Tekstin on suomentanut Merja Pääkkönen ja Suomen oloihin muokannut Peppi Taalas.

Opetusteknologia-termin määrittelyä

Opetusteknologia määritellään tällä kurssilla erilaisia opetustilanteita ja -tavoitteita tukevaksi teknologiaksi (kuten tietokoneavusteinen kielenoppiminen, TAKO, Internet / WWW ja joukko yleisiä tietokonesovelluksia) sekä teknologian käytöksi. Kyse on kautta linjan teknologian mielekkäästä integroimisesta opetukseen.

Miksi kielenopettajan kannattaisi kiinnostua opetusteknologiasta?

Opetusteknologia on kehittynyt huimasti viime vuosien aikana. Internet ja WWW tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia luokkatilan laajentamiseen ja elävöittämiseen, ja erilaiset CD-ROM -ohjelmat tuovat itse- ja ryhmäopiskeluun uutta jujua. Ei sovi myöskään unohtaa, että opetusteknologia on hyvä apu myös opettajan oman ammattitaidon ylläpitämisessä.

Asianmukainen koulutus on ratkaisevan tärkeää - ja sitä tarkoitusta myös tämä kurssi palvelee. On kuitenkin hyvä muistaa, että teknologia ei ole oikotie onneen, vaikka päättäjä- ja suunnittelutasolla joskus niin halutaankin ajatella. Karkeasti ajateltuna voisikin sanoa, että jos opettajien koulutukseen teknologian käytössä ei olla valmiita panostamaan, on turha odottaa suuria tuloksia kuten esimerkiksi pysyvää muutosta koulun opetuskulttuuriin. Ilman opettajasta lähtevää kehittämishalua ja onnistunutta koulutusta, opetusteknologian integroiminen omaan opetukseen saattaa jäädä hyvin ohueksi ilmiöksi.

Tietokoneen käytön opettelua voi verrata autolla ajamisen opetteluun. Ei ole niinkään tärkeää tuntea auton moottorin ja voimansiirron salaisuuksia kuin ymmärtää, minkälaista on henkilöauton mielekäs käyttö verrattuna esim. julkisiin kulkuvälineisiin. Kannattaa myös harkita, milloin sen käyttö on perusteltua: joskus voi olla paljon järkevämpää kävellä, vaikka auto olisikin saatavilla. On tietysti hyvä asia, jos osaa vaihtaa auton renkaan tarvittaessa tai lisätä moottoriin öljyä.

Tietokoneen (opetus)käytössä on myös kysymys siitä, että ymmärtää, mihin teknologiasta on apua, hyötyä tai iloa ja osaa suhteuttaa sen kulloiseenkin kokonaistilanteeseen. Koneen sielunelämän, edes pinnallisesta, tuntemista on etua heti, kun kone alkaa käyttäytyä ennalta arvaamattomalla tavalla.

Pitkään on keskusteltu siitä, mitä opettajien tulisi tietää teknologiasta pystyäkseen onnistuneesti käyttämään sitä osana omaa opetustaan. Ne ajat, jolloin kaikkien opettajien oletettiin esimerkiksi osaavan ohjelmointia, ovat onneksi ohi. Mutta edelleenkin puhtaasti teknisten taitojen painotus (esimerkiksi webbi-sivujen tekeminen, tiettyjen presentaatio-ohjelmien käytön opettelu) näkyy selkeästi useiden opettajillekin suunnattujen kurssien sisällöissä, vaikka kuitenkin kyse on oppimisen ja opettamisen laadullisesta kehittämisestä. Seuraavassa on ote Nancy Sullan artikkelista, jossa pohditaan tätä asiaa. Tekstin lopussa on linkki, josta pääset halutessasi lukemaan koko artikkelin.

Nancy Sulla: Technology: To Use or Infuse

 

"As teachers respond to the challenge to utilize computer technology in the teaching and learning process, they must be mindful of an important distinction between using technology and infusing technology. Schools are investing large sums of money toward outfitting classrooms with computers with the assumption that computer technology will somehow enhance the educational experience. Research, however, is inconclusive as to the effect of computer technology on student achievement. It is too easy to be lulled onto the technology bandwagon, blindly installing networks and computers without thinking deeply about their role in the instructional process. Technology provides opportunities never before available to humankind, yet schools are in danger of sabotaging—through incomplete and, in some cases, detrimental implementation plans—the power of technology to transform the teaching and learning process. Three popular trends regarding technology use in schools threaten to impede the transformational impact of technology on the instructional environment.

The first trend is an over-emphasis on merely building teachers' technology skills. In the struggle to use and to infuse technology, learning to use the computer is the easier (albeit often unsettling) challenge for many teachers. It is all too easy to place the emphasis on simply learning to use the computer, celebrating success as more and more teachers learn to use the Internet, word process documents, and design spreadsheets. Yet knowing how to use a computer does little to guarantee the successful infusion of technology into the teaching and learning process. Yes, teachers must be offered training in using computers, but their training must go beyond that to the instructional strategies needed to infuse technological skills into the learning process.

The second trend is the belief that teachers' inability to use technology can somehow be overcome by the students' ability in this area. Often we hear administrators claiming that some teacher's fear of computers will not be a problem because the students will teach one another and the teacher. What self-respecting administrator would hire a teacher who could not read and claim that it is not a problem because the students will teach the teacher?

This dangerous belief leads to a third problematic trend. Computer use is often seen as an end unto itself. Schools speak of using the computer as a "tool," but upon closer observation, it is evident that the use of the computer is either the goal of the lesson or a convenient side-product of the lesson. The emphasis is on teaching students merely to use the computer, not to consider it a tool integral to learning."

Technology Source 02/1999

Edistääkö opetusteknologia (kielen)oppimista?

Tämä kysymys nousee esiin jatkuvasti. Kuten Nancy Sullankin edellä toteaa, tutkimustulokset asiasta eivät ole yhteneviä. Niinkuin muuallakin teknologistuvassa maailmassa, Suomessa ja esimerkiksi Ruotsissa tätä kysymystä pohditaan sitkeästi. Suomessa julkaistiin keväällä 1999 SITRA:n rahoittaman hankkeen, Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja oppimisessa loppuraportti "Bitit ja pedagogiikka", jossa annetaan kattava kuva tämänhetken tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä Suomen kouluissa. Itse raportti on saatavana kirjakaupoista, mutta hankkeen osaraportit on luettavissa Internetissä osoitteessa: http://www.sitra.fi/julkaisut/sitra194.pdf?download=Lataa+pdf

Ruotsissa puolestaan Skolverketin alaisuudessa on toteutettu monia koulun IT-kehittämiseen liittyviä tutkimushankkeita, joista saat lisätietoa osoitteesta http://www.skolverket.se. Yksi uusimpia tutkimusraportteja on "Verktyg som förändrar - En rapport om 48 skolors arbete med IT i undervisningen". Kuten jo nimikin antaa ymmärtää, kyse ei enää ole laitteista itsestään vaan niiden käytöstä onnistuneen muutoksen aikaan saamiseksi. (Raportti löytyy Skolverketin sivuilta kohdasta Projekt/studier.)

Mutta takaisin otsikon kysymykseen. Yksi opetusteknologiaa käsittelevän tutkimuksen ongelma on eri tutkimusten ja kartoitusten keskinäinen vertailtavuus ja luotettavuus. Vertailtavuutta hankaloittaa se, että asetelmat jo tutkimusten sisällä saattavat vaihdella sekä opetustilanteen että käytetyn teknologian suhteen. Luotettavuutta taas hankaloittaa teknologiakeskustelussa tällä hetkellä vallitseva retoriikan aikakausi. Koulun tilanteesta saatetaan esimerkiksi raportoida enemmänkin toive-/tavoitetilan näkökulmasta kuin todellisen käsillä olevan tilanteen mukaisesti. Tutkimustulosten tulkintaa hankaloittaa eniten se, että teknologian käyttöä tarkastellaan teknologian kautta eikä ympäröivän todellisuuden läpi, eli oletuksena on se, että teknologian onnistunut käyttö ei edellytä muutosta käyttöympäristössä. Tämäntyyppisten tutkimusten tulokseksi saadaan usein, että oppilaat ovat perinteistä opetusryhmää motivoituneempia tekemään annettuja oppimistehtäviä.

Kielenoppimisen ja -opettamisen kannalta ainakin autenttisten kielimateriaalien äärelle pääsy on teknologian mahdollistamaa lisäarvoa. Samaten Internetin mukana tuomat, uudenlaiset kommunikaatiomahdollisuudet ovat jotain sellaista, mitä opetustilanteeseen on vaikea muulla tavoin saada. Mutta edelleen kysymys on siitä, miten nämä resurssit ja mahdollisuudet rakennetaan osaksi muuta toimintaa.

Yhteenvetona voisi todeta, että teknologia ei yksin hyödytä oppimista ja opettamista, sen käyttöön pitää aina liittyä jonkinlainen sisällöllinen ja pedagoginen lähtökohta, jonka toteuttamista teknologian käytöllä tuetaan.

Opetusteknologian piirteitä?

Perinteiset välineet ja tieto- ja viestintäteknologia

Kieltenopettajat ovat tottuneet käsittelemään erilaisia opetusvälineitä ja -materiaaleja, painotuotteista sekä äänitteisiin että kuva- ja videomateriaaleihin. He tuntevat näiden välineiden erilaiset ominaisuudet ja he tietävät, miten niitä voi parhaiten hyödyntää kielenopetuksen tarkoituksiin. Esimerkiksi videota käytetään visuaalisena virikkeenä tukemaan opeteltavaa asiaa, ja se on monesti hyvä lisä myös kulttuuritiedon opetuksessa. Aloittelevan kielenopiskelijan on tavallisesti helpompi aloittaa kirjallisesta materiaalista, koska kirjoitus ‘pysyy paikallaan’ ja sitä voi aina lukea uudestaan ja uudestaan.

Opetusteknologia tuo opetukseen täysin uudenlaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia, joita käsitellään lähemmin myöhemmissä moduuleissa. Tässä moduulissa esitellään lyhyesti tieto- ja viestintäteknologian eri elementtien ominaisuuksia, joista kieltenopettajan on hyvä olla tietoinen. Alkuvaiheessa on tärkeintä ymmärtää, että opetusteknologia sisältää tutut välineet sähköisessä muodossa ja mahdollistaa niiden yhdistämisen niinkuin on käyttäjän kannalta järkevintä. Siis paitsi että itse väline on uudenlainen monimuotoisuutensa takia, myös osat, joista se koostuu ovat hieman erilaisia kuin mitä kukin niistä on alkuperäisessä muodossaan.

Opetusteknologia opetuksen ja oppimisen välineenä

Aikoinaan tietokone oli pelkkä numeroita pyörittävä laskukone, jolla vasta myöhemmin pystyttiin käsittelemään sanoja. Tästä numeronpyörittäjästä on sittemmin kehittynyt multimediatyökalu ja viestintäväline, jonka käyttömahdollisuudet lisääntyvät kaiken aikaa. Tietokoneen käyttäjien on nykyään mahdollista

Multimedia-asiakirjat

Tekstin muokkaaminen

Tärkein kaikkia tekstinkäsittelyohjelmia, tietokantoja, www-sivujen tekoon tarkoitettuja ohjelmia yhdistävä ominaisuus on se, että niillä luotua tekstiä voi muokata loputtomasti: tuotos on aina "vain" viimeisin versio. Mustekynän tai kirjoituskoneen jälki on ja pysyy, ja muutosten tekeminen edellyttää joko uutta paperia tai muita konsteja. Muokkaamisen vaivattomuus kannustaa prosessoimaan tekstiä ja tekemään siitä uusia versioita. Kuten moduulista 1.3 voi havaita, juuri tämä ominaisuus on tärkeä tekijä vieraan kielen oppimisen kannalta. Sama ominaisuus on korvaamaton mm. eriyttämismateriaalin teossa. Kaikki oppilaat voivat esimerkiksi työstää samaa tekstiä, mutta erilaisin tehtävin: yksi ryhmä vastaa tekstin perusteella monivalintakysymyksiin, toinen ryhmä vastaa avoimiin kysymyksiin äidinkielellään ja kolmas ryhmä kirjoittaa vastaukset kohdekielellä. Materiaali on muokattavissa vielä senkin jälkeen, kun opettaja on päättänyt sen olevan "lopullisessa" muodossaan ja tulostaa sen oppilailleen. Kun materiaali on tallennettu kovalevylle, sitä voi parannella oppilaiden palautteen ja heidän suoritustensa pohjalta.

Äänen ja kuvan muokkaaminen

Ääni-, kuva-, video- ja animaatiomateriaali on yhtä lailla käsiteltävissä. Aivan kuten kirjoitettua tekstiä, niitäkin voi muokata tarpeisiin sopiviksi paketeiksi.

Eri välineiden yhdistely

Toisin kuin perinteiset paperiasiakirjat, multimedia-asiakirjat voivat sisältää paitsi tekstiä ja kuvia myös ääni- ja videopätkiä sekä animaatioita. Tämä mahdollisuus avaa täysin uudet näkymät tehtävien tekemiselle erityisesti kieltenopettajan kannalta, jolle äänimateriaali on vähintään yhtä tärkeää kuin kirjallinen. Esimerkiksi äänitiedoston liittäminen tekstitiedostoon on helppoa. Oppija voi siis kuunnella tekstin (äänitiedostosta) ja sitten tehdä siitä yhteenvedon leikkaamalla ja liittämällä yhteen pätkiä kirjallisesta versiosta.

Asiakirjojen lähettäminen

Tietokoneella tehtyjä asiakirjoja voi lähettää joko paikallisesti lähiverkon kautta tai maailman ääriin Internetin välityksellä. Lisäksi myös vastaanottajan on mahdollista muokata niitä. Esimerkiksi koulun tietokoneluokassa oppilaat voivat omilla koneillaan avata opettajan tekemän tiedoston, muokata sitä tehtävän edellyttämällä tavalla ja tallentaa muokatun version uudella nimellä. Jos taas oppilaat haluavat kysyä jotain partneriluokaltaan, he voivat lähettää luokalle sähköpostia, johon partnerikoulun oppilaat puolestaan vastaavat. Tarvittaessa kyselyvastaukset voivat tulla takaisin vielä saman päivän sisällä.

Online -yhteydet

Viestintä

Viestintä kuuluu nykyään kielenopetuksen keskeisimpiin sisältöihin. Opettajat ovat aina kannustaneet oppilaitaan kontaktiin kohdekielen puhujien kanssa, mutta konkreettisten mahdollisuuksien osoittaminen on ollut hankalaa etenkin viime vuosina, jolloin kirjeenvaihto ei varsinaisesti ole kuulunut nuorison suosikkiharrastuksiin. Koska sähköposti on huomattavasti epämuodollisempi väline kuin perinteinen paperikirje, oppilaat ovat todennäköisesti paljon halukkaampia pitämään yhteyttä ystävyysluokan kanssa kuin aikaisemmin. He voivat ennen viestin lähettämistä muokata sitä opettajan kommenttien pohjalta, lähettää viestin kaikessa rauhassa tietäen että viestin perillemeno kestää korkeintaan muutamia tunteja. Opettajan näkökulmasta katsoen taas on hyödyllistä esimerkiksi se, että viestin voi lähettää lähes samalla vaivalla yhdelle tai useammalle vastaanottajalle. Kun opetusohjelmaan sopii vaikkapa kartoituksen tekeminen jostakin asiasta, voidaan luokassa laadittu kysely lähettää moneen kouluun samalla kertaa ja näin saada vähällä vaivalla tietoa eri alueista tai maista. On-line viestintää käsitellään enemmän moduulissa 1.5.

Aivan kuten tavallisen postipaketin sisällä voi lähettää kirjeen, voi sähköpostiviestiin liittää erilaisia tiedostoja: tekstiä, kuvia, ääntä, video-, animaatio- tai graafista materiaalia. Oppilas voi vaikka liittää uudelle "kirjeystävälleen" lähettämäänsä ensitervehdykseen kuvan tai ääninäytteen. On tosin otettava huomioon, että sähköisen viestinnän nykyvaiheessa kuva- ja äänitiedostot vievät vielä paljon tilaa ja kulkevat tavallista hitaammin.

Tiedonhaku

Tähän mennessä olemme on-line viestinnän yhteydessä käsitelleet sähköpostin liitetiedostojen lähettämistä koulujen välillä. WWW:n ansiosta ulottuvillamme on kuitenkin kohdekielistä multimediamateriaalia joka puolelta maailmaa. Materiaalia voi ladata omalle koneelle myöhempää käyttöä varten, sitä voi muokata ja/tai käyttää sellaisenaan omiin tarkoituksiin. Moduulissa 1.4 käsitellään lisää WWW-pohjaisen materiaalin käyttöä.

HTML-kielen (HyperText Markup Language) avulla voi linkittää keskenään paitsi eri osoitteissa olevia webbi-sivuja, myös samassa osoitteessa olevia sivuja (ks. myös moduuli 1.5). Jos olet niitä ihmisiä, jotka päätyvät puoleksi tunniksi seurailemaan sanakirjan viittauksia, kun aikomuksena oli vain etsiä yksi sana, tiedät jo vähän siitä, miltä tuntuu surffata Internetissä. Vaikka WWW-sivut saattavat näyttää hyvin samanlaisilta kuin vastaavat paperisivut, ne ovat tosi asiassa aika lailla erilaisia: niissä on hyperlinkkejä, joita pitkin voi liikkua edestakaisin pelkällä napin painalluksella. Internet-sivujen selaaminen on kuin käyttäisi useampaa kirjaa yhtä aikaa, mutta vain tavallista tehokkaammalla tavalla.

WWW on kaikille avoin julkaisukanava. Myös opiskelijoiden on siis mahdollista julkaista töitään verkossa ja määritellä lukijakunnaksi joko kaikki WWW:n käyttäjät tai rajata yleisö pienemmäksi salasanan käytöllä. Jälkimmäisessä tapauksessa lukijat tavallisesti tuntevat aiheen ja pystyvät siten antamaan asiantuntevaa palautetta.

Tiedonhaun yhteydessä on hyvä muistaa myös tiedonlukutaidon käsitys (information literacy). Oppijoille on hyvä jo heti alkuun opettaa "oikeanlaista" tiedonhakua. Eli sellaista, jossa oppija itse toimii aktiivisena tiedon käsittelijänä. Kun tämä ajatus on rakennettu erilaisten tiedonhankintaan liittyvien oppimistehtävien sisään, oppilaat eivät voi vaan kritiikittömästi kopioida satunnaisesti löytämäänsä tietoa eri webbi-sivuilta.

Alla on yhdenlainen kuvaus tiedonhaun prosessista.

Taalas P., 1999

Tämä kuvio ei suinkaan tarkoita sitä, että tiedonhausta tulisi tehdä monimutkainen taidemuoto, vaan sitä, että jo pientäkin tiedonhakua vaativiin tehtäviin voidaan oppijoilta edellyttää jonkinlainen suunnitelma ja rakenne. Sitä kautta oppijan on myös helpompi ymmärtää tiedon suhteellisuus eli se että tieto on jatkuvasti muuttuvaa eikä yhdellä haulla tai katsauksella saa kuin pienen palasen kokonaiskuvaa. Samaten kerätyn tiedon raportointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota sekä sisällön että muodon suhteen. Annetun tehtävän raportoinnin kuulijoille kiinnostavassa muodossa tulisi olla kiinteä osa tehtävän suorittamista.

Ohjelmistot

Tässä kappaleessa käsitellään tietokoneohjelmien erilaisia ominaisuuksia ja valintaan liittyviä asioita. Näitä asioita käsitellään myös myöhemmissä moduuleissa.

Vuorovaikutuksellisuus eli interaktiivisuus

Kaikki tietokoneohjelmat ovat jollain tavoin interaktiivisia: jokainen ohjelma tarjoaa käyttäjälle vähintään muutaman vaihtoehtoisen tavan edetä sen käytössä. Interaktiivisuus voi olla myös hyvin pitkälle vietyä. Esimerkiksi joissakin ohjelmissa tietyn vaihtoehdon valitseminen muuttaa dialogin kulkua. Ohjelman pariin motivoi palaamaan juuri se, että kaikki sen mahdollisuudet eivät tule esiin heti ensimmäisellä käyttökerralla. Erilaisten etenemisreittien mahdollisuus erottaa tietokoneohjelmat perinteisistä medioista ja erityisesti kirjoista. Kielenopettajalle ja kielenopiskelijalle se tarjoaa mahdollisuuden työstää sanastoa ja rakenteita erilaisissa konteksteissa ja päästä siten tehokkaamman oppimisen tasolle.

Palaute

Yksi tärkeimmistä interaktiivisuuden puolista/ elementeistä on mahdollisuus palautteeseen. TELL Consortium arvioi hiljattain useita ohjelmistopaketteja, ja tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousi ohjelmien antama palaute. Eräs arvioiduista ohjelmista käsitteli saksan ja ranskan kielioppia. Opiskelijoiden mukaan opettajalle tehtyjen kielioppitehtävien tarkastusta joutui usein odottamaan jopa viikon. Siinä vaiheessa asioiden käsittelyssä oli jo menty eteenpäin, ja oppilaiden huomio kiinnittyi lähinnä saatuun arvosanaan eikä niinkään opettajan korjauksiin. Tehdessään samantapaisia harjoituksia tietokoneella oppilaat saivat vastauksilleen välitöntä palautetta: joko oikeaan vastaukseen johdattavia vihjeitä tai usean oman yrityksen jälkeen oikean vastauksen, jonka jälkeen ohjelmassa oli vielä mahdollisuus saada perustelu oikealle vastaukselle. Oppilaat pitivät ohjelman tätä ominaisuutta erittäin hyödyllisenä ja olivat sitä mieltä, että tietokoneohjelma oli huomattavasti edistänyt heidän oppimistaan kielioppiasioissa. Kielioppikirja, jossa tehtävien oikeat vastaukset ovat kirjan lopussa, ei toisaalta tuntunut oppilaista yhtä hyödylliseltä siksi, että sen avulla oppilaat pystyivät tarkistamaan vain täysin valmiiksi tehdyt tehtävät, eikä oikeaan vastaukseen voinut itse edetä saadun palautteen perusteella.

Suomessa vastaavantyyppistä ohjelmien arviointia on tehty Opetushallituksessa Liisa Lindin vetämässä työryhmässä. Työryhmän toiminta on laajentunut isommaksi kokonaisuudeksi, jonka nimi on Romppuapaja. Sieltä voi käydä katsomassa arvointeja eri ohjelmista ja tehdä eri hakukriteerein hakuja ohjelmatietokantaan. Tietokannasta löytyy eri puolilla Suomea työskentelevien opettajien arviointeja eri ohjelmista, joita he ovat omassa työssään käyttäneet. Romppuapaja löytyy Internetistä osoitteesta: http://www.edu.fi/romppuapaja.

Käykää ihmeessä tutustumassa!

Multimedia

Multimedia on yksi asia, jonka olemassaololle tietokone on melko välttämätön. Multimedian avulla voidaan samaan kokonaisuuteen lisätä erilaisia mediaelementtejä eli tekstiä, ääntä ja (liikkuvaa tai still) kuvaa. Multimedia on termi, jota usein käytetään synonyymina termille hypermedia. Seuraavassa kaaviossa on hahmoteltu hypermediadokumentin perusolemusta:

Multimediadokumenttiin verrattuna hypermediadokumentti on ei-lineaarisesti rakennettu, eli lukija voi edetä dokumentissa assosiaationsa mukaan haluamassaan järjestyksessä ilman, että kokonaisuus siitä kärsii. WWW on hyvä esimerkki hypermediasta, sillä se on kooste erilaisista hyperdokumenteista ilman alku- tai loppupistettä.

Multimediadokumentti ei nimensä mukaisesti sisällä tämäntyypistä rakennetta, vaan on yksinkertaisesta kokoelma erityyppisiä mediaelementtejä. Mutta niinkuin alussa todettiin, termejä käytetään pyhässä sekasotkussa, eli multimedialla tarkoitetaan usein hypermediaa. Uusimpana terminä on ilmoille ilmestynyt termi uusmedia, jonka jokainen voi vielä nykyisin määritellä haluamallaan tavalla.

Moduulista 2.2 löytyy yksityiskohtaisempi selvitys tietokoneavusteisen kielenopetuksen multimediaohjelmista. WWW:sta taasen löytyy lisää moduuleista 1.5 ja 2.3.

Pohdittavaa

1. Kielenoppija aikoo kirjoittaa viestin ulkomaalaiselle ystävälleen. Minkälaisia mahdollisuuksia teknologia tarjoaa siihen tarkoitukseen?

2. Aikaisemmin käsiteltiin joitakin interaktiivisuuden ja palautteen saamisen etuja. Miksi tietokoneohjelman interaktiivisuus on tärkeä ominaisuus itseopiskelun kannalta?

3. Millaisia etuja uudentyyppisellä multimedia-oppimisympäristöllä on verrattuna perinteiseen oppimisympäristöön?

Kirjallisuutta

Ahmad K., Corbett G., Rogers M. and Sussex R. (1985) Computers, language learning and language teaching, Cambridge: Cambridge University Press.

Bush M. (Ed.). (1997) Technology-Enhanced Language Learning. Illinois: National Textbook Company.

CTICML's CALL Bibliography: http://www.lang.ltsn.ac.uk/. This is a comprehensive list of CALL publications, including bibliographies on the Web.

Cummins J. and D. Sayers. (1995) Brave New Schools-Challenging Cultural Illiteracy through Global Learning Networks. New York: St. Martin’s Press.

Davies G. D. (1997) "Lessons from the past, lessons for the future: 20 years of CALL". In Korsvold A.-K. and Rüschoff B. (eds.) New technologies in language learning, Strasbourg: Council of Europe: 27-51. Also on the Web at: http://www.camsoftpartners.co.uk/coegdd1.htm.

Fullan M. and A. Hargreaves. (1996) What’s Worth Fighting for in Your School. Ontario. Teachers College Press.

Garrett N. (1998) "Where do research and practice meet? Developing a discipline", ReCALL 10, 1: 7-12.

Grace C. (1998) "Personality type, tolerance of ambiguity, and vocabulary retention in CALL", CALICO Journal 15, 1-3: 19-45.

Harasim L. (1994) Global Networks - Computers and International Communication. The MIT Press.

Higgins J. J. and Johns T. (1984) Computers in language learning, London: Collins.

Kerr S. (1996) Technology and the Future of Schooling. The University of Chigago Press.

Koski J. T. (1998) Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatiosta ja tietoyhteiskunnasta. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

Levy M. (1997) CALL: context and conceptualisation, Oxford: Oxford University Press.

Sedgwick R. (1999) Annotated bibliography of the effectiveness of CALL: http://www.cltr.uq.edu.au/interest/biblio.html

Sinko M. and E. Lehtinen (Eds). (1999) Bitit ja Pedagogiikka. OPETUS 2000 -sarja. Jyväskylä: Atena Kustannus.

Taalas P. (1996) Computers in Education - A Survey of Computer Use Among English Teachers in Vocational Schools and Commercial Colleges in Finland Jyväskylä: Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu. Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 14.

Warschauer M. (1999) Electronic Literacies. Language, Culture, and Power in Online Education. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates.

_________________________________________________________________________________________________

Sivut päivitetty 30. kesäkuuta 2006.

© ICT4LT Project 1999-2006. The materials contained at this website are subject to copyright. The materials may be downloaded, printed and used for non-commercial purposes in a teaching or training environment. If these materials are reproduced in any form in whole or in part the source of the materials and the authors must be acknowledged.

Paluu ICT4LT-projektin suomenkieliselle kotisivulle