ICT4LT Module 1.4

Mitä on TietokoneAvusteinen KielenOpetus (TAKO)

• Tavoitteet
• Moduulin kirjoittajat
• Mitä on TAKO?
• TAKOn historia, lyhyt oppimäärä
• TAKO–ohjelmien luokittelua
• Tietokoneen rooli opetuksessa
• TAKO-ohjelmien arvioinnista
• Itseopiskelu
• Etäopiskelu
• Pohdittavaa
• Kirjallisuutta
• Palaute

Tässä moduulissa esitelläään tietokoneavusteisen kielenopetuksen perusteita. Moduulin alussa käsitellään tietokoneavusteisen opetuksen historiaa ja määrittelyä, jonka jälkeen tarkastellaan erilaisia Suomessa tarjolla olevia opetusohjelmia ja mietitään ohjelmien arviointikriteereitä. Loppuosassa keskitytään itse- ja etäopiskeluun. Tätä moduulia täydentää moduuli 2.2 multimedian ja opetusohjelmien osalta.

Alkuperäisen englanninkielisen moduulin kirjoittajat ovat Graham Davies, Sue Hewer, Heather Rendall, Peppi Taalas, Ros Walker. Tekstin on suomentanut Merja Pääkkönen.

Huomaa, että englannin ja italian kieliset moduulit saattavat paikka paikoin erota suurestikin suomen ja ruotsin kielisistä moduuleista, eli välillä kannattaa käydä myös muun kielisten moduulien sivuilla katsomassa, miten aihetta on siellä lähestytty.

Kielenoppimisen ja -opetuksen avuksi on olemassa monenlaisia teknologisia sovelluksia. Sovellukset ovat tavallisesti kahta eri tyyppiä: yleisiä ohjelmistotyökaluja kuten tekstinkäsittelyä (ks. moduuli 1.3), esitysgrafiikka (esim. PowerPoint, Freelance Graphics), sähköpostiohjelmistoja ja webbiselaimia (ks. moduuli 1.5) hyödyntäviä, ja erityisesti (kielen)oppimiseen suunniteltuja ohjelmia. "Kolmantena" tyyppinä voisi vielä mainita niin sanotut Edutainment –ohjelmat (Education + Entertainment), joiden pelinomaiseen ulkonäköön ja perusideaan on "piilotettu" opetuksellinen juoni. Tässä moduulissa painopiste on TAKO:ssa, mutta muitakin tyyppejä käsitellään ainakin ohimennen.

Yleiseen käyttöön suunnitellut työkaluohjelmat sopivat erittäin hyvin myös kielenopetukseen, kun niitä käytetään suunnitelmallisesti hyödyntäen kunkin välineen erityisominaisuuksia. Kielenoppimisen tavoitteiden kannalta mitä erinomaisinta tietotekniikan käyttöä on esimerkiksi rohkaista oppilaita käyttämään tekstinkäsittelyohjelmaa prosessikirjoittamiseen ja erilaisiin tekstimanipulointitehtäviin.

Tietokoneavusteiseen kielenoppimiseen tarkoitetut ohjelmapaketit heijastavat luonnollisesti ohjelmien tekijöiden uskomuksia siitä, miten kieliä opitaan. Käsitykset kielen oppimisesta ja ohjelman tavoitteista ovat joskus ekplisiittisesti näkyvissä ja joskus taas ne on jätetty käyttäjän pääteltäviksi. Ohjelmat sisältävät erilaisia kielen oppimista ja opittujen asioiden soveltamista tukevia harjoituksia. TAKO-ohjelmat voivat olla niin sanottuja suljettuja tai kiinteäsisältöisiä (‘content-specific’) ohjelmia, jolloin opettaja/oppilas ei voi valita harjoituksen kielellistä sisältöä tai sen muotoa (esimerkiksi Euro Plus + -sarja). Toiset ohjelmat taas ovat avoimia tai vapaasisältöisiä (‘content-free’), jolloin opettaja voi syöttää koneeseen haluamaansa aineistoa, jonka ohjelma muuntaa valmiiksi harjoituksiksi (esimerkiksi jotkut Alfa-softin ohjelmista). Kolmantena vaihtoehtona on ohjelmat, jotka eivät ole sisältöön keskittyneitä, vaan niissä ajatuksena on toiminta, jossa vierasta kieltä käyttäen edetään ohjelmassa eteenpäin. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi Brøderbundin Carmen Sandiego –ohjelmat.

Usein ajatellaan TAKOn tarkoittavan samaa kuin perinteinen tapa käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksen ja oppimisen apuna. Tämä käsitys ei saa kaikkien vankkumatonta tukea ja syytä varmasti onkin nähdä alue paljon perinteistä näkemystä laajempana. Esimerkiksi Levy (1997:1) on määritellyt TAKOn ytimekkäästi näin:

"Computer Assisted Language Learning (CALL) may be defined as ‘the search for and study of applications of the computer in the language teaching and learning’ "

Eli kuten tästä lainauksesta selkeästi käy ilmi, kyseessä on kielenopetuksen kehittäminen teknologian avulla, eikä vain yksittäisten opetusohjelmien käyttö.

TAKO (tai oikeammin CALL) on terminä suhteellisen uusi, sitä alettiin käyttää vasta 1980-luvun alkupuolella. Sen edeltäjänä oli termi CALI (Computer Assisted Language Instruction), jonka käytöstä luovuttiin, koska se yhdistettiin aiheellisestikin useimmiten behavioristishenkiseen ohjelmoituun ohjaukseen (programmed learning), jossa pääajatuksena oli toistuvat harjoitukset (ns. drillit) ja niistä annettava välitön palaute. Tietokoneavusteisen kielenopetuksen kenttä laajeni koko 80-luvun ajan ja sen kehitystä ohjasi sekä kommunikatiivinen näkökulma kielenopetukseen että valtavalla vauhdilla kehittyvä teknologia, mm. multimedia ja viestintäteknologia. Nykyään TAKOn katsotaan kattavan koko modernin opetusteknologian kirjon eli kaikki oppimateriaalin esittämisen, manipuloimisen ja arvioimisen apuna käytetty teknologia, jossa interaktiivisuudella on keskeinen rooli. 1990-luvun alussa ehdotettiin vaihtoehtoisen termin (Technology Enhanced Language Learning (TELL)) käyttöön ottamista, sillä TELL:n katsottiin kuvaavan osuvammin niitä harjoituksia, joita TAKOn nimissä tehtiin. Suomeen asti tämä vaihtoehtoliike ei koskaan kunnolla ehtinyt, joten termi TAKO on saanut olla rauhassa ainakin nimensä puolesta. "Enhanced" (lisätä, korottaa, kohottaa, tehostaa) sanalla on kuitenkin oma viehätyksensä siinä, että se sisältää ajatuksen jostain uudesta tai enemmästä, eli tuo jonkinlaisen lisäelementin oppimistilanteeseen eikä vain ohjaa (assist) sitä.

Ihan ensimmäiseksi kielenopetus ja tietokoneet kohtasivat toisen maailmansodan jälkeen, kun amerikkalaissotilaita sijoitettiin pitkin Eurooppaa eri tukikohtiin ja heille piti opettaa kohdemaan kieltä sekä nopeasti että tehokkaasti. Vastoin yleistä käsitystä tietokoneita käytettiin kielenoppimisen apuna muuallakin jo 60-luvun alusta saakka. Tuolloin käyttö tosin rajoittui yliopistoihin, joiden tietojenkäsittelyopin laitokset olivat suuria ja maineikkaita. 80-luvun alkuun mennessä TAKOa käytettiin jo monissa kouluissa ympäri Eurooppaa.

Millään opetuksessa käytettävällä lisämateriaalilla ei sinällään ole itsestään selvää lisäarvoa sellaisenaan. Lisäarvo tulee materiaalin integroinnista muuhun toimintaan. Jotta opettaja voisi integroida materiaalia muuhun toimintaan, on hänen tietenkin ensin suunniteltava toiminnalle kokonaistavoitteet, eli mitä varten, mitä, milloin ja miksi. Sen jälkeen on hyvä tietää ohjelmista ja niiden tyypeistä sekä myös siitä minkälaista toimintaa niillä on mahdollista tukea eri tilanteissa. Tässä seuraavassa ensin erilaisia ohjelmatyyppejä ja sen jälkeen yksi lähestymistapa niiden rooliin opetustilanteessa.

Perinteiset opetusohjelmat (uusimmissa ohjelmissa näitä tyyppejä esiintyy samassa ohjelmassa)

Aukkotäydennys (gap-fill)
Sanajärjestys (re-organization)
Monivalinta (multiple choice)
Avoimet tekstiharjoitukset, niin sanotut "myllyt" (free-format)
Kielipelit
(Lisätietoa esim. Davies and Higgins, 1985, Jones and Fortescue, 1987)

Simulaatiot ja hakuteokset

Näiden kahden ohjelmatyypin avulla voi oppimistilanteeseen rakentaa joko ponnahduslautoja moniin muihin aiheisiin tai niitä voidaan käyttää toiminnan yhtenä osana. Niillä voidaan myös tukea ongelmakeskeisiä oppimistilanteita rakentamalla ohjelmat joko toimintatilaksi (simulaatiot) tai toiminnan taustamateriaaliksi (hakuteokset). Näiden molempien ohjelmien etuna on se, että ne eivät itsessään määritä sitä mitä niillä voidaan tai ei voida tehdä, vaan niiden ympärille voi suunnitella monen tasoisia aktiviteetteja.

SUOMESTA SAATAVIA OHJELMIA:

(Huom! Mikään ei estä tilaamasta ohjelmia myös ulkomailta, tässä katsauksessa tätä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ole otettu huomioon.)

SUKOL (tuotteet ja tilaukset)

Multimedia-ohjelmat:

All-in-One -ikäryhmille 3-12 viiden eri kielen kieliohjelma

Aukkotehtävät ja rakenneharjoitukset
Textvarnen-Textmuhle-Moulin À Textes-Melnitsa-Molino
Textmill
Visama
Tekstinrakennus
Supermyllyt (Supermill, Jättekvarnen, Supermuhle Ja Supermoulin)
Melnitsa

Luetun ymmärtäminen
Linemill

Sanaston ja tekstin ymmärtäminen
Fillmill

Sanaston ja sanontojen harjoittelu
Oddmill
Wordmill 1-3
The Word-board game
Idioms
Ordjakt
300 Verbes Français

Sateenkaari -työvälineohjelmat
Sateenkaari 1 (tekstinharjoitusohjelma)
Sateenkaari 2 (tekstinrakennusohjelma)
Sateenkaari 4 (sanasto- ja rakenneharjoitusohjelma)

A-Files
Olet ulkoavaruuden olento. Tehtävänäsi on soluttautua brittiläiseen yhteiskuntaan ja selvityä siellä epäilyksiä herättämättä. Sinun täytyy siis osata maan kieltä riittävän hyvin ja käyttäytyä kaikissa tilanteissa maan aitojen asukkaiden tavoin. Muista tarkkailla energiapisteitäsi! The A-Files on suunniteltu tukemaan englannin opiskelua peruskoulun yläasteen tasolla; mutta se sopii harjoitus- ja kertausmateriaaliksi kaikille kielen perusteet hallitseville.

@ctive-sarja
Sarjassa on neljä eri tasoa: aloittelija, edistynyt aloittelija, keskitaso ja edistynyt keskitaso. Jokainen taso on suunniteltu vastaamaan vuoden opintoja ja koostuu 120 tunnista aktiivisia kielenopintoja.

WSOY:n elektroniset sanakirjat
Wsoy:n uusitut sanakirjat moniin eri kieliin.

KIRJAKAUPOISTA SAATAVIA OHJELMIA

Who is Oscar Lake? (Language Publications Interactive Inc.)
Kielenopetusseikkailupeli. Saatavilla englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja italiaksi.

Asterix: Opi englantia / ranskaa / espanjaa / italiaa/ latinaa / saksaa
(Eurotalk:)
Suosittujen gallialaisten sarjakuvasankarien seikkailuihin pohjautuva ohjelma, joka tekee kielen oppimisesta tehokkaan ja ikimuistettavan, mukavan tapahtuman. Opetuskielinä suomi ja SAVO (Suomesta ostettuna)!

Useita eri kielten opiskeluun tarkoitettuja ohjelmistoja. Kotimainen ohjelmien tekijä.

PORTRADE International on koonnut eri valmistajilta valikoiman multimedia-kielenopetusohjelmia ja -sanakirjoja.(katso: LINGU@NET)

Opetushallituksen edu.fi –palvelimelta löytyy Romppuapaja, sieltä saat lisätietoa kieltenopettajien käyttämistä opetusohjelmista. Klikkaa tästä niin pääset Romppuapajalle.

Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Douglas Mills (Illinoisin yliopistosta), jonka ystävälliselllä suostumuksella teksti on käännetty suomeksi. Alkuperäisen tekstin löydät täältä: http://deil.lang.uiuc.edu/resources/possible.roles.html

Niinkuin edellä on jo todettu, ohjelmien käytön tulisi rakentua pitkälle muuhun toimintaan ja jonkinlaiseen kokonaissuunnitelmaan. Varsinaisessa ohjelmien arvioinnissa on lähinnä käytettävä omaa ammattitaitoaan sekä maalaisjärkeä. Mitään yleistä kaiken kattavaa arviointikriteeristöä on vaikea tässä esitellä jo siitäkin syystä, että sellaista ei ole olemassakaan, mutta myös siitä syystä, että tilanteet ja tarpeet vaihtelevat niin suuresti, että yhdellä kriteeristöllä tehtäisiin vain karhunpalvelus kaikille osapuolille. Ohjelmia arvioitaessa tulee huomio kiinnittää kahteen seikkaan: 1) pedagogisiin piirteisiin ja 2) laadullisiin aspekteihin. Pedagogisia piirteitä ovat esimerkiksi ohjelman oppimisnäkemys, käsitys oppimisen etenemisestä, tehtävien merkityksellisyys, asioiden monipuolinen esittäminen. Laadullisia aspekteja puolestaan ovat esimerkiksi ohjelma selkeys, käyttövarmuus, visuaalisuus sekä ohjeiden käytettävyys. Jos ohjelma ja sen ohjeet ovat vaikeaselkoiset, niihin tuhraantuu opetustilanteessa liikaa aikaa. Samaten ohjelman joustavuus ja erilaisten käyttötyylien huomioiminen ovat osa laadukkuutta. Ohjelmassa täytyy myös olla tulostus- ja tallennustoiminnot, jos siinä on vaaditaan yhtään pitkäjänteistä toimintaa.

(Ros Walker)

Tämä osio on johdatus opetusteknologian itseopiskeluopiskelukäyttöön. Moduulissa 3.1 perehdytään aiheeseen syvemmin ja tarkastellaan mm. tapaustutkimuksia eri Euroopan kouluista ja korkeakouluista, joissa itseopiskelukeskusten käyttäminen on toiminut hyvin.

Tähän mennessä on pääasiassa käsitelty opetusteknologian käyttöä koko luokan tai pienempien ryhmien kanssa. Opetusteknologiasta voi olla paljon hyötyä myös sellaisissa itsenäisen työskentelyn vaiheissa, joita kutsutaan itseopiskeluksi (self-access).

Monesti mielikuvissa itseopiskelu liittyy jonkinlaiseen oppimateriaalikeskukseen, vaikka ehkä osuvampaa olisi ajatella sitä yhdenlaisena lähestymistapana oppimiseen ja opetukseen. Itseopiskelukeskus taas tuottaa materiaalia oppilaitoksille, jotka panostavat itseopiskeluun osana itsenäistä ja itseohjautuvaa opiskelua.

Monet harjoitukset vievät liikaa aikaa tunnilla toteutettaviksi. Tälläisiä ovat esimerkiksi monet sanastoharjoitukset, intensiiviset kuunteluharjoitukset ja kieliopin rakennetehtävät. Kun oppijoiden itsenäistä opiskelua on tuettu TAKO-ohjelmilla, myös varsinaisen oppituntityöskentelyn on havaittu paranevan. Monet opetusohjelmista sopivat luontevimmin itseopiskeluun, eli niille paras käyttö onkin juuri muun oppimisen täydentäjänä. Ylipäätäänkin on aina joskus paikallaan miettiä sitä, minkälaisiin tehtäviin yhteistä luokka-aikaa käytetään, sillä se on sosiaalisena tilanteena äärimmäisen arvokas ja siinä suhteessa myös vähenevä luonnonvara. Itseopiskelua on toki myös tilanteet, joissa opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus käyttää erilaisia lisä- ja tukimateriaaleja oppituntien ulkopuolella, ilman että toiminta olisi osa varsinaista kurssia.

Mitä hyötyä TAKOsta sitten on itseopiskelussa?

Opiskelun ajankohta ja kesto ovat opiskelijan päätettävissä, sillä opiskelumateriaali on käytettävissä milloin vain. Oppija voi valita itseään kiinnostavia aiheita ja harjoituksia. Oppija voi työskennellä omassa tahdissaan. Tehtyihin harjoituksiin ja tehtäviin voi palata milloin vain. Luokkahuoneopetuksessa voidaan keskittyä harjoituksiin, joita ei voi tehdä itsenäisesti (kuten uuden aiheen esittely ja käsittely, keskusteluharjoitukset jne.)

Itseopiskeluun liittyy luonnollisesti myos ongelmia, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä: Oppijoita täytyy motivoida säännölliseen opiskeluun.

Ohjelmien käytössä tarvitaan aina silloin tällöin teknistä tukea. Hankituille materiaaleille on oltava tarpeeksi käyttöä että investointi on perusteltu.

Itseopiskelukeskuksen kokoaminen ja hoitaminen

Koneet:

Huom: Jos verkkoyhteydessä olevissa PC-koneissa käytetään ohjelmia, joissa on paljon ääni- ja videotiedostoja, niiden laatu voi heiketä paljonkin, ja kone voi kaatuilla usein. Koneiden verkottaminen voi myös tulla kalliiksi. Lisäksi voi tulla ongelmia lisenssien kanssa, sillä kaikilla ohjelmilla tulee olla lisenssi kaikkiin käytössä oleviin koneisiin. Vaihtoehtona on asentaa koneisiin"ohjelmistomittari", joka valvoo ja mittaa niiden käyttöä verkossa.

Itseopiskeluun käytetyt ohjelmat:

Mitä kieliä opetat oppilaitoksessasi? Millä tasoilla?
Millaisia ohjelmia olet jo käyttänyt opetuksessasi?
Minkälaatuisia nämä ohjelmat ovat?
Paljonko ohjelmat maksavat?
Haluaisitko, että joissakin kielissä (esim. japani, unkari jne.) olisi käytössä ohjelmia vain itseopiskelua varten?

Huom: Lisenssejä myydään tavallisesti yksittäin tai monen käyttäjän versioina. On tärkeää ostaa oikea määrä lisenssejä käytössä olevia koneita varten, ettei joudu hankaluuksiin tekijänoikeuslain kanssa.

Näin ohjaat itseopiskelumateriaalin tarkoituksenmukaista käyttöä:

• Kerro opiskelijoille ja henkilökunnalle minkälaista itseopiskelumateriaalia on saatavilla, missä se on ja kuinka sitä käytetään. Informointi lukukauden alussa ei riitä, sillä silloin opastus jää helposti kaiken muun tiedon jalkoihin. Mahdollisuus itseopiskeluun tulisi tuoda esiin pitkin matkaa tyyliin "Tästä aiheesta on olemassa lisämateriaalia itseopiskelumateriaalikeskuksessa. Kokeile esimerkiksi X:ää".
• Järjestä henkilökunnalle mahdollisuus opastukseen, jossa kädestä pitäen ohjataan kokeilemaan materiaalia. Itse kokeilemalla kiinnostuskin herää.
• Kehota oppilaista tekemään itselleen itseopiskeluun aikataulu.
• Tee opiskelijoille (a "language adviser"), joka auttaa opiskelijoita suunnittelemaan opintojaan ja käyttämään mahdollisuuksia tehokkaasti hyväkseen – muista että jotkut voivat pelätä tietokoneita.
• Yritä saada koko henkilökunta innostumaan itseopiskeluasiasta järjestämällä tilaisuuksia, joissa heillä on mahdollisuus tutustua tarjolla oleviin materiaaleihin.
• Tarkastele työsuunnitelmaasi/ opinto-ohjelmaasi ja mieti miten yhdistäisit siihen tietokoneavusteista kielenoppimista.
• Onko sinulla valmista materiaalia vai kannattaisiko sinun hankkia ohjelma, jolla voisit tehdä omia ohjelmia? Se ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin miltä ehkä kuulostaa! Ks. moduuli 2.5.

Seuraavista linkeistä löydät lisää tietoa asiasta:

Autonomy and Independence in Language Learning. Resources Section sisältää useita linkkejä eri itseopiskelukeskuksiin, joista monet kertovat tarjonnastaan yksityiskohtaisesti.

Professional Language Advisers' Network

CTI Software Database. Kun määrität haluamasi kielen ja tason niin saat listan sopivia ohjelmia ja ohjelmantarjoajia.

Multimedia CD ROMs –Graham Davies tarkastelee CD-ROMien käyttöä luokkaopetuksessa ja itseopiskelussa.

Terminologiaa

"Avoin oppimisympäristö", "joustava opetusmalli", "etäopetus" ovat termejä, joita vilisee tämän päivän opetukseen liittyvässä keskustelussa. Kullekin termille on löydettävissä jonkinlainen "perusselitys", mutta mitään eksaktia, kaikkien jakamaa määritelmää niille ei valitettavasti ole olemassa. Tässä osiossa kysymys on tilanteesta, jossa opiskelijat toimivat omaan tahtiin itsenäisesti, itse valitsemana aikana valitsemassaan paikassa. Eli kyseessä on lähinnä joustava opetusmalli, jossa etäopetuksen ja avointen oppimisympäristöjen ajatuksia on yhdistelty. Huomattavaa on myös, että tällainen malli perustuu pitkälti myös itseopiskeluun, jota mahdollisesti tuetaan erilaisin tutor –järjestelyin (tästä lisää myöhemmissä moduuleissa).

Termistä etäopetus tulee helposti mieleen massaryhmät, jotka opiskelevat jonkin oppilaitoksen alaisena mutta asuvat pitkien matkojen päässä ko. oppilaitoksesta. Tällaisia laitoksia on perinteisesti esimerkiksi Englannissa oleva Open University, jolla on kymmeniä tuhansia etäopiskelijoita joka lukuvuosi. (Suomalainen Avoin yliopisto ei pohjaa samalle periaatteelle, sillä "avoin" tässä yhteydessä tarkoittaa sananmukaisesti kaikille avointa koulutusjärjestelmää, jolla ei ole etäopetuksen kanssa mitään suoranaista tekemistä.)

Tällaiset todelliset etäopetuskurssit hyödyntävät mahdollisimman monen tyyppistä mediaa oppimateriaaleissa ja oppimisen tukemisessa. Oppimateriaalit ovat perinteisiä kirjoja, videoita ja erilaisia opetusohjelmia. Joillakin kursseilla käytetään myös televisio- ja radiolähetyksiä materiaalina (vrt. esimerkiksi Yleisradion opetuslähetykset). Suomessa toimiva Internetix – etäkampus lähettää opintoihin liittyvää ohjelmaan Nettiradio Mikaelin kautta. Usein näillä niin sanotuilla etäkursseilla on joitakin lähijaksoja ja tästä tulee nimitys joustava malli (aiemmin käytössä oli monimuoto-opetus –termi, jota nykyään näkee käytettävän harvemmin)

Tieto- ja viestintäteknologian tuomaa lisäarvoa

Lisäarvosta puhuttaessa on heti alkuun hyvä selkiyttää tilanne, josta puhutaan. Tässä on kyseessä tilanne, jossa etäopetus on vaihtona kontaktiopetukselle (kasvokkaisopetukselle tai face to face opetukselle). Aluksi on todettava, että teknologian jatkuvasti kehittyessä näiden kahden opetusmuodon raja hälvenee ja etäopetusta käytetään yhä enemmän osana kontaktiopetusta, eli kursseja suunnitellaan niin, että osa toiminnasta tapahtuu tietoverkoissa ja osa kasvokkain. Nämä muutokset tulevat olemaan myös peruskoulujen eikä vain yliopistojen ja aikuisoppilaitosten arkipäivää. Perusopetuksen puolella teknologialla voidaan taata myös vähemmän opiskeltavien kielien säilyminen opetussuunnitelmissa.

Tämän päivän tilanteessa voidaan luetella neljä aluetta, joille tieto- ja viestintä teknologia tuo lisäarvoa: kurssien järjestelyt ja ohjaus, sisällön jakelu, kohdekielellä kommunikoiminen ja elektronisten oppijayhteisöjen rakentuminen. Arviointi on myös mainitsemisen arvoinen alue, mutta vielä alkutaipaleella varsinkin kielitaidon ylimmillä tasoilla ja produktiivisten taitojen (puhuminen ja kirjoittaminen) osalta.

Kurssien järjestelyt ja ohjaus

Kun etäopetuskurssia ohjataan keskitetysti, kurssiin liittyvien postitusten määrä on valtava juuri esimerkiksi englantilaisen Open universityn tapauksessa. Materiaalipakettien lisäksi opiskelijoille lähetetään lukujärjestykset sekä oppimistehtävät, niiden esimerkkivastaukset ja suorituspäivämäärät. Kursseja varten tehdyt webbi-sivut ovat pikku hiljaa hoitamassa tämän tyyppistä tiedotustoimintaa säästäen koulutusorganisaatiolle huomattavia rahasummia. Opiskelijat lähettävät koulutukseen liittyviä kysymyksiä enenevässä määrin sähköpostitse, mikä puolestaan helpottaa sekä vastausten käsittelyä että vastausten yhtenäistämistä esimerkiksi puhelintiedusteluihin verrattuna. Myös opiskelijoiden ja tutorien välinen viestintä siirtyy yhä enemmän sähköiseksi mikä taasen helpottaa sekä harkitumpien kysymysten että harkitumpien vastausten syntymistä. Nämä kaikki saattavat tuntua vähäpätöisiltä eduilta, mutta niiden aikasäästöt ovat kuitenkin tuntuvat. Tällä tavoin jää enemmän aikaa itse oppimiseen. Kun vielä otetaan huomioon, että suurin osa tänä päivänä käytettävistä dokumenteista on jo valmiiksi elektronisessa muodossa, niiden verkkoon laittaminen tai sähköpostin liitteenä lähettäminen ei vaadi erityistoimenpiteitä, saati sitten kirjekuoria tai postimerkkejä.

Monet yliopistot ja oppilaitokset käyttävät webbiä suureen osaan tiedoituksestaan. Tämä on varmasti se suunta, johon ollaan menossa, jaettavan tiedon vain monimutkaistuessa ja tietoverkkojen muuttuessa yhä visuaalisimmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi.

Sisällön jakelu (delivery of content)

CD-ROMit ovat hyvä tapa jakaa tietynlaista materiaalia tietylle kohdennetulle ryhmälle. Se sallii vuorovaikutteista toimintaa ja mahdollistaa myös äänen ja kuvan käyttämisen. Mutta kunnon materiaalin tekeminen vaatii paljon aikaa ja osaamista eikä cd-romin näennäisesti suureen tallenustilaan mahdu kovin suuria määriä esimerkiksi videokuvaa. Tällä hetkellä cd-rom onkin sopiva vaihtoehto vain suurille, kohdennetuille massoille tai koulutuksesta paljon maksaville ryhmille. Toisaalta taas videonauhoihin ja perinteisiin c-kasetteihin verrattuna, cd-rom tarjoaa huomattavasti korkealaatuisempaa ääntä ja kuvaa huomattavasti kestävämässä tallennusmuodossa.

WWW onkin nousemassa cd-romin todelliseksi uhkaajaksi, sillä se on huomattavan paljon joustavampi, aikaan ja tarpeisiin mukautuva media. Varjopuolina siinä on sen tietoturvaan liityvät ongelmat sekä ihmisillä (ja usein kouluillakin) käytössä olevat hitaat Internet-yhteydet. Opetuksen kannalta taas jonkinlainen haittapuoli on se, että nykykäytännön mukaan verkkoon laitetaan materiaali kun materiaali ilman sen kummempaa pedagogista tai asetelmallista suunnittelua. Kurssien käyttöön onkin syntynyt kunnon verkkoon siirrettyjen tekstisivujen joukko, jonka lukeminen ja käsittely on äärimmäisen epämukavaa ja aikaavievää.

Järkevästi rakennetun webbisivuston suunnittelua käsitellään moduleissa 1.5, 2.3 ja 3.3.

Kohdekielellä kommunikointi

Puhtaasti etäopetuksena tapahtuvan kielenoppimisen selkeä puute on puhetilanteiden puuttuminen kokonaan. Puutetta on vaikea korvata perinteisen median avulla, kirjeiden kirjoittaminen on aivan erilainen oppimistilanne kuin keskustelu, myös puhelinkeskustelu opettajan kanssa kohdekielellä tuntuu teennäiseltä ja mahdollisen stressaavaltakin vaihtoehdolta. Tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa tähän jatkuvasti lisääntyviä ja kehittyviä vaihtoehtoja.

Sähköposti

Luontevin tapa opiskelijoiden keskinäiseen yhteydenpitoon on sähköposti. Se mahdollistaa sekä kahden että ryhmien väliset keskustelut. Tätä voi hyvin hyödyntää erilaisissa kollaboratiivisissa harjoituksissa, joita opiskelijat tekevät keskenään. Tutoreiden on mahdollista lisätä oma osoitteensa ryhmäpostituslistalle ja sitä kautta seurata käytävää keskustelua, ja pitää huolta siitä että jonkinlaista keskustelua ylipäätään käydään. Sähköposti on niin sanottu asynkroninen media (eli keskustelu/viestien lähettäminen eivät ole reaaliaikaisia), minkä vuoksi sekä viestien kirjoittaminen että niihin vastaaminen voi tapahtua osallistujien omien aikataulujen ehdolla. Viestinnän viive sallii myös hitaammille reagoijille mahdollisuuden miettiä kirjoituksiaan rauhassa ilman että he putoaisivat keskustelusta. Kielenopetuksessa tämä on selkeä etu siinä, että eri tasoiset opiskelijat voivat osallistua samaan keskusteluun. Samaten kielen stilisointi voidaan rakentaa prosessiksi toiminnan sisään.

Keskustelulistat

Keskustelulistat ovat kohdennettua sähköpostiviestintää. Niiden avulla on helppo pitää yhteyttä suureenkiin joukkoon opiskelijoita. Keskustelulistoista lisää moduulissa 1.5.

Tandem-oppiminen

Sheffieldin yliopistossa käynnistettyjen opiskelijoiden partneriprojektien pohjalta on kehitelty sähköpostin käyttöön pohjautuva tandem-oppiminen. Tandem-oppimisen ajatuksena on laittaa eri maissa asuvat eri kieliset opiskelijat keskustelemaan keskenään sähköpostin välityksellä ja sitä kautta oppimaan tiettyjä aspekteja toistensa kielestä. Projektien tähänastiset tulokset ovat olleet rohkaisevia ja toimintaa on laajennettu alkuperäisestä muutamasta kielestä useisiin muihin Euroopan kieliin. Lisätietoa asiasta löytyy International Tandem Networkin sivuilta. Sivuilta löytyy jo nyt ruotsinkielinen sektio ja suomi on tulossa mukaan projektiin lähiaikoina.

Chat

Epämuodollisia kontakteja kohdekielen puhujien kanssa on tarjolla erilaisilla chatti –sivuilla. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan näiden sivujen käytössä: niillä käytävä keskustelu saatta joskus sisältää aineksia, jotka eivät välttämättä ole koulumaailmaan sopivia. Joillekin sivuille tai chattilinjoille on mahdollista perustaa omia suljettuja keskustelualueita, jolloin keskustelujen sisältö on helpommin hallittavissa.

Verkkovälitteiset keskustelut

Ehkä yksi merkittävimmistä teknologisista mahdollisuuksista on reaaliaikaisten keskustelujen käyminen Internetin välityksellä. Tarjolla on vaihtoehtoja sekä ryhmien välisiin että kahden pisteen välisiin keskusteluihin (tai oikeammin neuvotteluihin). Laitteistopuolella tarvitaan Internet-yhteys, mikrofoni ja kuulokkeet ja tietysti suhteellisen nopea tietokone. Ohjelmistoja on tarjolla monenlaisia ja niistä löydät lisätietoa allaolevista linkeistä. Ongelmana tämän tyyppiselle toiminnalle on käytettävän linjan ajoittainen hitaus, jolloin keskustelusta saattaa tulla äärimmäisten olojen puheenymmärrysharjoitus. Ajan myötä tämä ongelma poistunee ja äänen kulkeminen Internetin välityksellä paikasta toiseen helpottuu.

http://www.excite.com

http://www.edu-cyberpg.com/diversity.html

Keskustelua voi visualisoida niin sanotun web-kameran avulla, eli keskustelun osapuolet voivat lähettää toisilleen reaaliaikaista videokuvaa. Vielä merkittävämpää on ohjelmiin rakennettu kollaboraation mahdollisuus, eli opiskelijoiden on mahdollista jakaa sama dokumentti ja työstää sitä reaaliajassa yhdessä. Yksi tunnetuimmista tähän tarkoitukseen kehitetyistä sovelluksista on Microsoftin kotisivuilta ilmaiseksi löytyvä Netmeeting –ohjelma. Laitteistolta tämän tyyppinen toiminta ei vaadi enempää kuin reaaliaikainen keskustelukaan, mutta jos kuvaa halutaan välittää koneelta koneelle, tarvitaan siihen webbikamera ja nopea Internet-yhteys.

Elektroniset oppijayhteisöt

Varsinkin viestintäpainotteisilla kielten etäopetuskursseilla oppijayhteisön rakentuminen on tärkeä osa oppimistilannetta. Paljon puhutaan virtuaalisista oppijayhteisöistä ja sosiaalisesta läsnäolosta (social presence). Ei ole sinällään yllättävää, että juuri kielenopetuksessa nämä kysymykset ovat nousseet erittäin keskeisiksi, sillä onhan kielenoppimisesta iso osa juuri vuorovaikutusta sekä kielen että muiden kielen käyttäjien kanssa. Selvää on myös se, että menestyksellisen vuorovaikutuksen yksi rakennuspalikka on, että ihmiset luonnostaan haluavat keskustella toistensa kanssa.

Verkkokeskustelussa yhteyden tunne ei synny automaattisesti, varsinkin jos ihmiset eivät ole tavanneet toisiaan kasvokkain kuin ehkä satunnaisesti. Viestintä kasvottomien vieraiden kanssa ilman minkäänlaisia sosiaalisia vihjeitä on monelle ylivoimaisen tukalaa ja sen vuoksi tällaiseen tilanteeseen ei pitäisi opiskelijoita alistaa. Sosiaalisuus on siis rakennettava osaksi verkossa tapahtuvaa toimintaa, vaikka esittelyjen tai epävirallisten keskustelujen avulla. Toinen mahdollinen tapa on edetä pienten ryhmien tiettyihin tehtäviin keskittyvällä toiminnalla, jolloin opiskelijoille syntyy oma "lähipiiri", jonka avulla on helpompi osallistua koko ryhmän kanssa käytävään keskusteluun.

Allaolevista linkeistä löydät lisätietoa ja myös moduulissa 2.3 käsitellään asiaa.

http://www.vicnet.net.au/~twt/sophie.html

http://www.jalt-publications.org/tlt/articles/1998/02/davies

1. Tuleeko mieleesi tilanteita omasta opetuksestasi, jotka olisi luontevampaa hoitaa jonkin teknologisen ratkaisun avulla?
2. Mitä mieltä itse olet teknologian tuomasta lisäarvosta kielenopetukseen?
3. Minkälaiseksi uskot tulevaisuuden muovautuvan kielenopetuksen ja teknologian saralla?

Appel M. (1999) Tandem language learning by e-mail: some basic principles and a case study. CLCS Occasional Papers No. 54. Trinity College Dublin, Ireland.

Bush M. (Ed.). (1997) Technology-Enhanced Language Learning. Illinois: National Textbook Company.

Davies G. D. (1997) "Lessons from the past, lessons for the future: 20 years of CALL". In Korsvold A-K. & Rüschoff B. (eds.) New technologies in language learning and teaching, Strasbourg: Council of Europe: 27-51. Also on the Web

Hardisty D. and Windeatt S. (1989) CALL, Oxford: Oxford University Press.

Hewer S. (1997) Text manipulation: computer-based activities to improve knowledge and use of the target language (CILT Infotech series No. 2), London: CILT.

Holmes G. (1984) "Creating CAL courseware: some possibilities". In Wyatt D. H. (ed.) Computer assisted language instruction, Oxford: Pergamon: 41-46.

Holmes G. and Kidd M. (1981) "The evolving case for computers in the study of modern languages", ALLC Journal 1, 1: 7-10.

Ingraham, B., and Emery, C. (1991) "France InterActive": a Hypermedia Approach to Language Teaching, Educational and Training Technology International, 28(4), 321-333.

Kuure, L., Saarenkunnas, M. & Taalas, P. (2002). Negotiating a New Culture of Doing Learning? A Study of Interaction in a Web Learning Environment with Special Focus on Teacher Approaches. Applied Language Studies - Apples Vol. 2 Issue 1.

Levy M. (1997) CALL: context and conceptualisation, Oxford: Oxford University Press.

Rendall H. (1988) "Life without the Computer", CALLBOARD No. 10, NCCALL Ealing College of HE, London.

Rendall H. (1998) Stimulating grammatical awareness: a fresh look at language acquisition (CILT Pathfinder series No. 33), London: CILT.

Rendall H. (1999) Active grammar, Dunstable, UK: Folens.

Schneider E. W. and Bennion J. L. (1984) "Veni, vidi, vici, via videodisc: a simulator for instructional courseware". In Wyatt D. H. (ed.) Computer assisted language instruction, Oxford: Pergamon: 41-46.

Tella, S. (ed.) (1998) Aspects of Media Education: Strategic Imperatives in the Information Age. Media Education Centre. Department of Teacher Education. University of Helsinki. Media Education Publications 8.

Sivut päivitetty 30.kesäkuuta 2006.

© ICT4LT Project 1999-2006. The materials contained at this website are subject to copyright. The materials may be downloaded, printed and used for non-commercial purposes in a teaching or training environment. If these materials are reproduced in any form in whole or in part the source of the materials and the authors must be acknowledged.

Paluu ICT4LT –projektin suomenkieliselle kotisivulle