ICT4LT MODUULI
2.2ICT4LT MODUULI
2.2
Tämän modulin tavoitteena on tarjota henkilöille, jotka eivät ole perehtyneet multimediaan osana tietokoneavusteista kielenopetusta, sellaista tietoa, jota he tarvitsevat tehdäkseen päätöksiä multimedialaitteistojen ja ohjelmistojen hankkimisesta ja käyttämisestä. Tämä moduli sisältää:
Graham Davies, Thames Valleyn yliopisto, Englanti. Tekstin on kääntänyt Helena Valtanen ja Suomen oloihin soveltanut Peppi Taalas.
Termiä multimedia on alun perin käytetty kuvaamaan sellaisia oppimateriaalipaketteja, joihin sisältyi kirja, muutama äänikasetti ja videokasetti. Tällaisia paketteja on edelleen tarjolla, mutta niitä kutsutaan mieluiten nimellä monimedia (multiple media tai mixed media) - vaikka niiden nimityksestä onkin erimielisyyttä multimedia-termin merkityksen muututtua. Nykyisinhän multimedialla tarkoitetaan tietokonepohjaisia materiaaleja, joita on tarkoitettu käytettäväksi tietokoneella, jossa on hyvät näyttö- ja ääniominaisuudet. Multimedian avulla on mahdollista integroida neljä kielen perustaitoa - kuunteleminen, puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen. Ei siis ihme, että kielten opettajat ovat siitä kiinnostuneita.
Ensimmäiset suositut mikrotietokoneet 1970-luvulla eivät kyenneet toistamaan ääntä tai videokuvaa ja niiden grafiikkaominaisuudet olivat hyvin rajalliset. Kielten opettajat suhtautuivat usein hyvin kriitiisesti tietokoneavusteiseen kielenopetukseen, koska siitä puuttui keskeinen tekijä, ääni. 1980-luvun alkupuolelta lähtien käytettiin erilaisia temppuja, joilla tietokone saatiin toistamaan autenttista ääntä: kasettisoitin esimerksi liitettiin tietokoneeseen, joka kontrolloi nauhan soittamista ja takaisinkelausta, mutta tämä ei useikaan ollut kovin tehokasta, sillä käytössä nauha venyi ja osia äänityksestä hävisi tai esiintyi väärässä paikassa. Tietokoneavusteisesta opetuksesta innostuneet keksivät muunkinlaisia Heath-Robinson -laitteita, jotta tietokoneella olisi voitu tuottaa korkealaatuista autenttista ääntä. Analoginen laserlevysoitin ilmaantui myös 1980-luvun alussa ja se tarjosi mahdollisuuden toistaa korkealaatuista ääntä ja videokuvaa sekä esittää tuhansittain laadukkaita kuvia. 12 tuuman videolevyt tai laserlevyt, kuten niitä joskus kutsuttiin, voivat sisältää noin 30 minuuttia liikkuvaa kuvaa tai 54 000 valokuvaa molemmilla puolilla. Lasersoittimen yhdistäminen tietokoneeseen mahdollisti sellaisten CALL-ohjelmien tuottamisen, joita nykyisin kuvattaisiin sanalla multimedia. Tuohon aikaan puhuttiin kuitenkin interaktiivisesta videosta.
Eräs parhaista koskaan tuotetuista interaktiivisista video-ohjelmista on MIT:n
A la rencontre de Philippe, joka paketoi kielenoppimisen Pariisiin sijoitettuun
simulaatioon. Philippe on kaupungin ulkopuolelta kotoisin oleva vapaa toimittaja,
joka asuu Pariisissa tyttöystävänsä kanssa, mutta ensimmäisessä kohtauksessa
tämä heittää miehen pihalle ja oppijan on löydettävä Philippelle uusi asunto,
hieroa sovintoa Philippen ja tytön välille sekä auttaa Philippeä hankkimaan
parempi työ. Käytettävissä on Pariisin kartta klikattavine kadunnimineen sekä
muistikirja ja oppijalla on käytettävissään puhelin, Philippen puhelinvastaaja,
luokitellut ilmoitukset ja lista asunnonvälittäjistä. Oppija käyttää puhelinta
hankkiakseen tietoa erilaisista asunnoista ja hän voi käydä niitä katsomassa
sekä seurata tarinan käänteitä ja tavata erilaisia henkilöitä (esim. putkimies,
täti, paras ystävä). Tarinan eri vaiheissa Philippe tekee oppijalle kysymyksiä
ja seuraava jakso riippuu siitä, miten tämä on niihin vastannut: jos oppija
esimerkiksi klikkaa kohtaa "Your boss called" aktivoituu erilainen
juonen käänne kuin jos oppija ilmoittaa, että on löytänyt Philippelle asunnon.
Ainakin materiaalin video-osuudet ja useimmat valokuvista on filmattu Pariisissa.
Oppija voi lukea kuvauksen yksittäisestä kohtauksesta tai käydä läpi sen keskeiset
osat ennen kuin katselee sen, mutta hänen täytyy seurata kohtaus alusta loppuun
ennen kuin hän pääsee käsiksi skriptiin tai kertaamaan kohtausta. Transkriptit
sisältävät klikattavan sanaston ja huomautuksia idiomaattisista ilmauksista.
Ohjelmaan liittyy lisäksi rohkaisevia muistutuksia siitä, mitä oppijan pitäisi
tehdä tietyssä tilanteessa sekä kertauskokeita, joiden avulla hän voi varmistaa,
että on omaksunut kohtaukseen sisältyneen keskeisen informaation. Ohjelmapaketin
täydellinen kuvaus QuickTime -videokatkelmineen löytyy osoitteesta:
http://web.mit.edu/fll/www/projects/Philippe.html
Toinen esimerkki videolevykkeellä olevasta simulaatiosta on Expodisc, jossa oppijalle annetaan rooli vientijohtajan avustajana yrityksessä, joka aikoo myydä tuotteitaan Espanjaan ja Latinalaiseen Amerikkaan: katso Davies (1991) sekä Moduuli 3.2, osa 5.10.
On todellakin vahinko, että tämänkaltaiset simulaatiot eivät ole oikein innostaneet CD-ROM-ohjelmien kehittäjiä - yhtä merkittävää poikkeusta lukuun ottamatta eli Oscar Lake -sarjaa, jota tarkastellaan myöhemmin osassa 3.4.9.
Interaktiivisia videolevykkeitä on käytetty teollisuuden koulutuksessa pitkälle 1990-luvulle. Niiden suurin etu on ollut äänen, videokuvan ja liikkumattoman kuvan korkea laatu, mikä on ehdottoman välttämätöntä esimerkiksi koulutettaessa insinöörejä kokoamaan mekaanisia laitteita - eräs tyypillinen sovellus aikanaan. Niiden suurin varjopuoli oli tarvittavan laitteiston kalleus - ja lisäksi myös niiden "sotkuisuus", sillä ne koostuivat useista erilaisista kaapeleilla yhdistetyistä komponenteista.
Multimediatietokone (MPC), joka ilmaantui 1990-luvun alkupuolella, oli seuraava virstanpylväs multimedian historiassa. MPC oli ratkaiseva edistysaskel, koska se oli kompakti, hinnaltaan edullinen ja käyttäjäystävällinen. MPC on periaatteessa tavallinen tietokone, mutta siinä on lisäksi:
Uudenaikaiset MPC-koneet on myös tavallisesti varustettu DVD-ROM -asemalla.
Näitä komponentteja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin Osassa 2.
Aikaisemminkin on ollut tietokoneita, joita voidaan pitää multimediatietokoneina, kuten esimerkiksi Apple Mac ja Acorn Archimedes, mutta tätä modulia kirjoitettaessa (heinäkuu 2000) markkinoita hallitsee MPC. Apple-tietokoneet näyttävät valloittaneen johtavan aseman paino- ja graafisen suunnittelun alalla, kun taas Acorn-tietokoneet saivat jalansijaa ainoastaan brittiläisissä kouluissa ja ovat nyt menettämässä markkinaosuuttaan MPC:lle.
Osan 2 sisältö
Seuraavassa esitellyt tekniset vähimmäisvaatimukset olisi täytettävä, jos aikomuksena on käyttää multimediasovelluksia MPC-koneella. Useimmat uusimmat MPC:t täyttävät näitäkin suuremmat vaatimukset. Jos omistat tai aiot hankkia Apple-tietokoneen - esimerkiksi Macin tai iMacin- useimmilla näistä vaatimuksista, varsinkin lisälaitteita koskevilla, ei ole merkitystä, koska Apple-tietokoneet on jo pitkän aikaa varustettu äänikorteilla, kaiuttimilla ja mikrofoneilla. Nykyisin ne ovat melko varmasti myös PC-koneissa standardivarusteina - mutta valikoima on valtava ja koneen valintaan kannattaa paneutua. Jos mahdollista, etsi sellainen PC-toimittaja, joka tarjoaa mahdollisuuden valita komponentit.
Tarkastelkaamme seuraavaksi tarkemmin laitteiston komponentteja: Osat 2.1.2 - 2.1.7.
Tarkoitukseen soveltuva äänikortti on ehdottoman tärkeä multimedian käytölle. On välttämätöntä, että äänikortti vastaa määriteltyjä standardeja - esim. Audio Codec 97 ja PC 98 mukainen. Suosittuja äänikortteja ovat:
SoundBlaster: http://www.soundblaster.com
VideoLogic: http://www.videologic.com
Yahama: http://www.yamaha.com
Kaiuttimet tai kuulokkeet ovat välttämättömät äänitteiden kuuntelussa. Kaiuttimia ostettaessa kannattaa tarkistaa, että niissä on oma sisäänrakennettu vahvistin. Kaikkien puhujien tai kuulokkeiden äänenvoimakkuutta voidaan kontrolloida Windows-käyttöjärjestelmässä, mutta hyvissä kaiuttimissa on äänen voimakkuuden säätö, joka mahdollistaa sen säätämisen myös suoraan kaiuttimesta. Kuulokkeet ja mikrofoni voidaan yhdistää, joilloin saadaan ns. lentäjän kuulokkeet, joita käytetään kielistudioissa.
Oikeantyyppisen mikrofonin valinta ei useinkaan kiinnosta kieliteknologiasta
vastaavia teknikoita. Voidakseen tehdä hyvälaatuisia äänityksiä kielenopettaja
tarvitsee 600 Ohmin matalaimpedanssisen mikrofonin 3,5 mm pistokkeella, jollaista
käytetään monissa suosituissa kasettinauhureissa.
Dynaaminen mikrofoni (joka tunnetaan myös karaokemikrofonina)
on riittävä, mutta antaa heikomman signaalin kuin kondensaattorimikrofoni
(tunnetaan myös nimellä vahvistettu mikrofoni).
Dynaamiset mikrofonit toimivat useimpien äänikorttien kanssa, mutta kondensaattorimikrofonit
toimivat ainoastaan sellaisten äänikorttien kanssa, jotka antavat virtaa mikrofonille.
Vääränlaisen mikrofonin käyttäminen on yksi syy siihen, että multimediaohjelmaa
ei saada toimimaan kunnolla.
Mikrofoniin sisääntulevan signaalin voimakkuutta voidaan kontrolloida Windows-käyttöjärjestelmässä.
Multimediasovelluksiin heikosti perehtyneiden henkilöiden tekemä tavallinen
virhe on se, että sisääntulevan signaalin voimakkuutta ei ole säädetty oikealle
tasolle, jolloin puhujan tekemiä äänityksiä on melkein mahdoton kuulla - tai
ääni ei kuulu lainkaan.
Kannattaa hankkia mikrofoni, jossa on oma on/off -kytkin. Mikrofoni voidaan
myös liittää kuulokkeisiin, kuten kielistudioissa käytetyissä lentäjän kuulokkeissa.
Näytönohjain on elektroninen virtapiirikortti, joka asennetaan tietokoneen sisään. Näytönohjain ei ole näkyvissä tietokoneen ulkopuolelta. Ainoa näkyvissä oleva osa on kortin takareuna siinä liittimessä, johon monitori on liitetty. On tärkeää tietää, millainen näytönohjain tietokoneeseesi on asennettu, koska se vaikuttaa siihen, miten tarkkaa kuvaa monitori pystyy näyttämään. Näytönohjaimiin viitataan usein niiden nimen alkukirjaimilla, esim. VGA (Video Graphic Adaptor) tai SVGA (Super Video Graphics Adaptor). Sinun ei tarvitse olla perillä näiden teknisten termien merkityksestä, mutta kun hankit tietokoneen varmista, että siinä on sellainen näytönohjain, joka on yhteensopiva käyttämäsi ohjelman kanssa. Jotkut ohjelmat toimivat esimerkiksi ainoastaan koneilla, jotka on varustettu SVGA-tason tai sitä korkeamman tason ohjaimella.
MPC-koneeseesi tulee olla oikein asennettuna soveltuva näytönohjainajuri. On erittäin tärkeää, että asennat ajurit, jotka tulevat hankkimasi näytönohjaimen mukana. Älä oleta, että tavalliset Windows-ajurit riittävät: monet ongelmat syntyvät siitä, että ohjaimesi mukana toimitettua ajuria ei ole asennettu oikein - tai ei ollenkaan.
Näytönohjaimet ja niiden ajurit kontrolloivat tekstin, kuvien ja videon resoluutiota, toisin sanoen sitä miten tarkkaa kuvaa näytölle piirtyy. Nykyiset näytönohjaimet selviytyvät todella suurista värimääristä (esim. 6.5 miljoonaa värisävyä). On tarpeen, että osaat vaihtaa näyttösi resoluutiota sillä eri ohjelmat vaativat toimiakseen erilaisia värimääriä. Jotkut kieltenopetusohjelmat toimivat vain 256 värin asetuksilla. Nykyisten näytönohjaimien mukana tulee lähes aina ohjelma, jonka avulla voit säätää kuvaruudun resoluutiota sen mukaan, millaista ohjelmistoa käytät. Windowsissa on myös omat sisäänrakennetut säätönsä, jotka saat käyttöön seuraavasti: Ohjauspaneeli/Näyttö/Asetukset tai klikkaamalla oikeaa hiirennäppäintä työpöydän tyhjässä kohdassa, jolloin pääset suoraan näytön ominaisuuksien säätöön. Voit joutua muuttamaan resoluutiota sen mukaan, millaista ohjelmaa haluat käyttää eli esimerkiksi valitsemaan jonkin seuraavista vaihtoehdoista:
Mitä pienempi luku on, sitä karkeampi on resoluutio. 640 x 480 -asetus näyttää "rakeiselta" ruudulla, mutta monet CALL-ohjelmat toimivat ainoastaan tällä asetuksella. 800 x 600 on melko "turvallinen" yleisasetus monia ohjelmia varten. Virheet resoluution asetuksissa ovat yksi tavallinen syy siihen, miksi multimediaohjelmat eivät toimi niin kuin niiden pitäisi.
CD-ROM on lyhenne sanoista Compact Disk Read Only Memory. CD-ROM on optinen kiekko, johon data on kirjoitettu laserilla. Se näyttää samanlaiselta kuin CD-levy ja voi sisältää tekstiä, ääntä, kuvia ja liikkuvaa kuvaa, mutta sinun ei kannata yrittää soittaa sitä CD-soittimellasi, koska levyltä ei kuulu muuta kuin erittäin kovaäänistä kohinaa.
CD-ROM-asema on välttämätön multimediasovellusten käyttämisessä. Disketeistä ei ole juuri mihinkään, paitsi kuvien ja hyvin lyhyiden videokatkelmien tallennukseen; niissä ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tilaa multimedialle. Yksi ainoa muutaman sekunnin pituinen katkelma videokuvaa täyttäisi 1.44 Mb levykkeen. CD-ROM:it ovatkin tavallisin multimediasovellusten tallennusmuoto.
CD-ROM-asemassa voidaan soittaa myös tavallisia CD-levyjä, joten voit kuunnella mielimusiikkiasi samalla kun työskentelet tai opiskella CD-levyllä olevaa kielikurssia - mutta useimmat tietokoneluokista vastaavat teknikot eivät tätä mainitse, koska eivät halua, että heidän tietokoneluokastaan tulee disko tai kielistudio!
CD-ROM-asemia on saatavissa useilla eri nopeuksilla: 2x, 12x, 24x eli tuplanopeus, 12-kertainen, 24-kertainen, jne. Tällä luvulla tarkoitetaan sitä nopeutta, jolla dataa saadaan ulos CD-ROM-asemasta - niin sanottua pyörimisnopeutta - ja alkuperäisellä 1x nopeudella tarkoitettiin 150 kilobittiä sekunnissa. Suuri pyörimisnopeus nopeuttaa datan siirtämistä, mikä on ratkaisevaa ääntä ja videokuvaa käytettäessä. Hyvin hidas pyörimisnopeus (2x, 3x) saattaa aiheuttaa nikottelua soitettaessa ääni- ja videotallenteita. CD-ROM:it toimivat mainiosti yksittäisissä PC-koneissa mutta suuren määrän ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävien CD-ROM:ien verkottaminen voi olla ongelmallista. Vaikka onkin teknisesti mahdollista, että rajallinen määrä verkon käyttäjiä on yhteydessä samaan CD-ROM:iin, onnistuminen riippuu useista teknisistä tekijöistä, jotka ovat liian monimutkaisia tässä käsiteltäviksi ja siksi asiasta kannattaakin konsultoida verkosta vastaavaa henkilöä - katso Liite..
CD-ROM:eille voidaan tallentaa maksimissaan 650 megabittiä dataa. Verrattuna muihin tallennusmuotoihin niiden kapasiteetti on vaikuttava. Tavalliselle levykkeelle (1.44 Mb) mahtuu 500-sivuinen romaani, mutta yhdelle ainoalla CD-ROM:ille sopii helposti 500 keskimääräisen pituista romaania, 12-osainen tietosanakirja, Shakespearen kootut teokset tai sanomalehden koko vuosikerta. Juuri tämä valtava tallennuskapasiteetti tekee CD-ROM:eista niin käyttökelpoisia. Kun grafiikkaa ja ääni- ja kuvatallenteita tallennetaan tietokoneella luettavassa muodossa, ne vievät paljon enemmän tilaa kuin teksti ja niitä voidaan tarjota kuluttajille laajassa mittakaavassa ainoastaan CD-ROM tai DVD tallenteina - katso Osa 2.1.7. . Työskentelen parhaillaan MPC:llä, johon on tallennettu kirjoittamiani tekstejä sekä valikoima graafisia, audio- ja videotiedostoja. Olen satunnaisesti valinnut seuraavat tiedostot; niiden vaatima tila on merkittävä:
Edellä olevat luvut osoittavat selvästi, että audio- ja videokatkelmat vaativat erittäin runsaasti muistitilaa. Neljä puhuttua sanaa vie melkein yhtä paljon tilaa kuin 500 sanan teksti ja kymmenen sekunnin videokatkelma enemmän kuin kymmenkertaisen tilan verrattuna neljään puhuttuun sanaan. Tällaiset luvut eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan ne voivat vaihdella huomattavasti riippuen tavasta, jolla teksti on tallenettu, graafisen materiaalin resoluutiosta ja värivalikoimasta, puhujan äänen laadusta äänitteellä ja siitä, kuinka monta kuvaa sekunnissa on liikkuvassa videosekvensissä. Tämän lisäksi ohjelmoijat käyttävät datan kompressointitekniikoita, jotka pienentäisivät kaikkia edellä esitettyjä lukuja huomattavasti. Tästäkin huolimatta hierarkia säilyy samana: teksti, grafiikka, ääni, video.
Sen jälkeen kun data on tallennettu CD-ROM:ille, sitä ei voi muuttaa ja tästä johtuu termi Read Only - mutta uusimmat tietokoneet on usein varustettu Read/Write CD-ROM -asemalla, mikä mahdollistaa uuden materiaalin tallentamisen tietyntyyppiselle CD-ROM:ille: CD-R (recordable) tai CD-RW (rewritable). Kannattaisikin investoida CD-R tai CD-RW-asemaan, koska niiden avulla voi tehdä varmuuskopioita tai tallentaa omia multimediamateriaaleja. Tyhjiä CD-R tai CD-RW-levyjä voi ostaa tietokoneliikkeistä melko kohtuullisella hinnalla.
Verrattuina vanhempiin 12-tuuman laserlevyihin, CD-ROM:ien videomateriaali on heikkolaatuista. Onkin ironista, että uusin MPC-teknologia edustaa huomattavaa askelta taaksepäin videomateriaalien laadussa ja on yllättävää, että tätä on siedetty niin kauan - ehkäpä CALL-ohjelmien käyttöä nyt vasta aloittelevat eivät tiedä paremmasta. Vasta nyt kun DVD - Digital Videodisc tai Digital Versatile Disc - on tullut markkinoille, alamme saavuttaa sitä tasoa, joka oli tarjolla 1980-luvun alkupuolella. Lisää asiaa DVD:stä Osassa 2.1.7.
Multimedia CD-ROM:it on suunniteltu käytettäviksi yksittäisissä MPC-koneissa, koska niiden valmistajien pääkohderyhmä ovat kotikäyttäjät. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että CD-ROM:eilla ei olisi sijaa kouluissa tai muissa opetuslaitoksissa; suurimmat ongelmat ovat teknisiä ja organisatorisia. Vasta vuosien 1993-94 paikkeilla alkoi suuremmassa määrin tulla markkinoille kielenopetukseen tarkoitettuja multimedia-CD-ROM:eja. David Eastment, free-lance CALL-konsultantti, tunnisti nopeasti seuraavat ongelmat::
"On vaikeaa nähdä, miten CD-ROM-ohjelmia voitaisiin tehokkaasti käyttää traditionaalisessa tietokoneluokassa. CD-ROM:ien verkottaminen toimii hienosti kun kyseessä on yksinkertainen teksti, mutta audio- ja videoaineiston lähettäminen verkkoa pitkin siten, että se saapuu täysin synkronoidusti jokaisen käyttäjän koneelle, on tulvillaan ongelmia. Vaihtoehtona on varustaa jokainen työasema multimediatietokoneeksi, jossa on oma CD-ROM-asema, ja järjestää jokaiselle käyttäjälle hänen tarvitsemansa CD-ROM:it. On tarpeeksi ongelmallista toimia tällä tavalla kun kyseessä ovat disketit, jotka ainakin voidaan kopioida ja pitää masterkopio tallessa. CD:n kanssa työskentely tarkoittaa sitä, että joka ainoassa työasemassa täytyy olla paikallaan alkuperäinen CD-ROM-levy. En todellakaan osaa kuvitella, että kovin monet koulut ryhtyisivät tällaiseen. Ehkäpä tekniset ongelmat ratkeavat pikapuoliin tai markkinoille tulee uusia ohjelmia, jotka osoittautuvat "käyttäjäystävällisemmiksi". Tällä hetkellä kuitenkin CD-ROM:ien käyttö rajoittuu joko yksilötyöskentelyyn tai yhdellä koneella työskentelevään pieneen ryhmään." (Eastment 1994:75)
Tätä kirjoitettaessa (heinäkuu 2000) tekninen tilanne on parantunut, mutta on vielä kaukana täydellisestä. Verkot toimivat nopeammin, mutta CD-ROM:eistä on tullut kompleksisempia. On jokseenkin mahdotonta vastata kysymykseen "Voiko tätä CD-ROM:ia käyttää verkossa?" sanomalla yksinkertaisesti "kyllä" tai "ei". Ainoa järkevä vastaus on "mahdollisesti", vaikka nykyisin olen taipuvaisempi sanomaan "Luultavasti ei, mutta voithan yrittää, jos tahdot". Katso Liitettä josta löytyy tietoa siitä, mitä verkolta edellytetään jos sen kautta aiotaan ajaa CD-ROM-ohjelmia. Lisäksi on erityisen tärkeää varmistaa, että noudatat tekijänoikeutta koskevia säädöksiä kun aiot käyttää CD-ROM:ia verkossa: katso Moduuli 3.1.
DVD - Digital Video Disk tai tarkemmin sanottuna Digital Versatile Disk - on melko uusi tulokas multimedian maailmassa. Ne näyttävät aivan CD-ROM-levyiltä (katso Osa 2.1.6) tai CD-levyiltä, mutta ne ovat paljon monipuolisempia. Niitä käytetään jo melko paljon elokuvien katselussa kodeissa. DVD-levyjä voidaan myös käyttää tiedostojen tallennukseen, joita voidaan sitten lukea DVD-ROM-asemalla varustetuissa tietokoneissa.
DVD-soitin - joka on aivan eri asia kuin tietokoneen DVD-asema - on laite, jota kodeissa käytetään äänen ja kuvan toistamiseen DVD-Video-levyiltä. Multimediatietokoneisiin asennettua DVD-ROM-asemaa käytetään - samoin kuin CD-ROM-asemaa - datan lukemiseen DVD-ROM:ilta. DVD-soitinta ei voida käyttää DVD-ROM:ien lukemiseen, mutta DVD-ROM-asema voi lukea:
Uusimmat DVD-ROM-asemat pystyvät myös kirjoittamaan CD-ROM:ille, käytettäessä CD-R tai CD-RW -levykkeitä. Kirjoittamisen mahdollistavia DVD-asemia ei ole vielä yleisesti saatavilla, mutta tilanne tulee luultavasti muuttumaan pikapuoliin.
Kaikentyyppisten DVD-levyjen paras ominaisuus on äänen ja kuvan erittäin korkea laatu. Tässä suhteessa ne ovat lopultakin saavuttaneet - ja ylittäneet - 12-tuuman laserlevyillä olevien videoiden laadukkuuden - katso Osa 1.2. Niiden kapasiteetti on vaikuttava - jopa 25-kertainen CD-ROM:iin verrattuna, mikä tarkoittaa, että DVD-levylle sopii helposti kokopitkä elokuva. DVD-levyjen soittamiseen tarvitaan kuitenkin tehokas tietokone. Kirjoittajan tietokone, 600MHz 128MB RAM, selviää kunnialla DVD-Videoista ja DVD-ROM:eista.
Laserlevyihin verrattuna DVD:llä on kuitenkin yksi haittapuoli: DVD:llä olevasta elokuvasta ei voi helposti valita tiettyä yksittäistä kuvaa katsottavaksi. 12-tuuman laserlevyllä jokainen kuva oli numeroitu, joten oli esimerkiksi mahdollista kirjoittaa tietokoneohjelma, joka käski lasersoitinta näyttämään lyhyen kuvien sarjan (liikkuvaa kuvaa) tai esittämään yhden ainoan kuvan (pysäytyskuvan elokuvasta tai valokuvan). Tästä syystä laserlevy oli opetusvälineenä erittäin monikäyttöinen. Toisaalta DVD:llä on joitakin merkittäviä etuja. Sen lisäksi, että niille voi tallentaa kokonaisen elokuvan ja esittää sen kahdeksankanavaisena teatteriversiona, ne voivat myös tarjota ääniraidan eri kielillä, tekstityksen sekä tietoa ohjaajasta ja näyttelijöistä. Lisäksi on mahdollisuus ennakkokatseluun ja lempikohtauksien katsomiseen yhä uudestaan - ja kaikki tämä yhdessä sellaisten tietokoneohjelmien kanssa, jotka mahdollistavat interaktiivisuuden.
DVD-Videoille - joita myös DVD-elokuviksi kutsutaan - asetetut standardit ovat vielä muotoutumassa. DVD-Videon harmittava piirre on se, että maailma on jaettu kuuteen koodialueeseen, joita kutsutaan regional codeksi ja joista jokaisella on oma DVD-standardinsa. DVD:t on koodattu alueittain - katso paketin päällysteessä olevaan pientä maapallon kuvaa, jonka päälle alueen numero on painettu. Jos DVD soveltuu useammalle kuin yhdelle alueelle, ikoniin on merkitty useampi kuin yksi numero. Nykyiset kuusi aluetta ovat:
1. Yhdysvallat, Kanada
2. Länsi-Eurooppa, Japani, Etelä-Afrikka
3. Kaakkois-Aasia
4. Australia, Etelä-Amerikka
5. Venäjä, Itä-Eurooppa, Afrikka
6. Kiina
Tästä syystä se, missä maissa DVD-levyä on mahdollista käyttää, on tiukasti rajoitettu. Alueelle 1 (USA, Kanada) koodattu DVD ei toimi alueella 2 (Länsi-Eurooppa, Japani, Etelä-Afrikka). Kun ostat tietokoneen, jossa on DVD-asema, alue on valmiiksi määritelty, mutta voit sen muuttaa Windowsin kautta. Ongelmana on, että et pysty tekemään tätä loputtomasti: tavallisesti sinulla on viisi mahdollisuutta (joissakin systeemeissä enemmänkin) muuttaa aluetta! Tähän standardien puuttumiseen on useita eri syitä, joista yksi on se, että elokuvien tuottajat laittavat elokuvansa jakeluun eri aikoina eri alueilla ja erilaisina variaatioina. Tällä on siten vaikutusta tekijänoikeuksiin.
DVD-ROM ei ole samanlaisten maantieteellisten rajoitusten rasittama kuin DVD-Video. Ne toimivat ainoastaan CD-ROM-asemalla varustetussa tietokoneessa, eikä niitä voi toistaa kotikäyttöön tarkoitetulla DVD-soittimella. Tällä hetkellä ei ole olemassa montakaan kielten oppijoille tarkoitettua DVD-ROM-ohjelmaa, joten artikkelin kirjoittajalla ei ole ollut paljon mahdollisuuksia tutustua niiden tarjontaan. On kuitenkin olemassa hyvä EuroTalk:in tuottama DVD-ROM-sarja. Sarja on suunnattu edistyneille kielten oppijoille ja se perustuu 50-112 minuuttia pitkiin autenttisiin elokuviin - elokuvat on kokonaisuudessaan tallennettu DVD:lle. Sarja koostuu seuraavista osista:
Jokainen DVD jakautuu kuuteen jaksoon:
Tämän lisäksi oppija voi valita tukikielensä, esimerkiksi espanjalainen ranskaa opiskeleva voi valita kieleksi espanjan. Oppijoiden nimet tallentuvat, samoin kuin heidän pistemääränsä, DVD:n viimeisin käyttämispäivä ja niiden sessioiden lukumäärä, jolloin he ovat ohjelmaa käyttäneet.
Lisätietoa ohjelmasta on tarjolla osoitteessa: http://www.eurotalk.co.uk
Kuva: Ranskaa edistyneille: "Au coeur de la loi"
EuroTalk:in DVD-ohjelmat ovat hyvin suunniteltuja ja antavat oivallisen kuvan siitä, mitä tällä uudella välineellä voidaan saada aikaan. Varsinkin videokuvan laatu on huimaava askel eteenpäin siitä heikkolaatuisesta kuvasta, johon olemme joutuneet tyytymään CD-ROM:ien ilmaantumisen jälkeen. Voimmekin luultavasti odottaa jännittäviä uusia kehityssuuntia tällä alueella.
Huom: DVD-ROM:eja ei voi käyttää verkoissa!
DVDWeb.co.uk - a site dedicated to DVD: http://www.dvdweb.co.uk
eTEKSupport - DVD-tuotteiden tukiverkosto: http://www.askdigitalman.com
Godwin-Jones B. (1998) "Emerging technologies: new developments in digital video", Language Learning and Technology Journal 2, 1:11-13: http://llt.msu.edu/vol2num1/emerging/index.html
Multimedia and Digital Commentary on-line - Mike Bushin, Brigham Young University, ylläpitämä informaatiosivusto: http://moliere.byu.edu/digital
Skanneri on laite, joka kopioi painettua tietoa (painotekstiä, graafisia kuvia, valokuvia jne.) digitaaliseen muotoon ja muuntaa informaation sellaiseen muotoon, että tietokone voi sen tallentaa tiedostoksi. Täten on mahdollista tehdä digitoitu kopio painetusta sivusta, graafisesta esityksestä tai valokuvasta. Valokuvat tallennetaan tavallisesti JPEG- tai JPG-formaatissa ja ne voidaan sitten tulostaa väriprintterillä, lähettää sähköpostin liitteenä ystävälle tai työtoverille, tai liittää osaksi verkkosivua. Graafinen aineisto, esimerkiksi piirrokset, kartat yms., tallennetaan tavallisesti GIF-muodossa. GIF-muotoon verrattuna JPEG:n etuna on, että se kompressoi kuvan ja käyttää siksi vähemmän muistitilaa. Kaikki IC4LT:n verkkosivuilla olevat kuvat on tallennettu joko JPEG- tai GIF-formaatissa.
Skannerit eivät erota tekstiä graafisesta esityksestä tai valokuvasta, joten et voi käyttää tekstinkäsittelyohjelmaa skannatun tekstisivun editoinnissa. Optisen skannerin lukeman tekstin editoimiseen tarvitaan OCR (Optical Character Recognition) -ohjelma kääntämään kuva "oikeaksi tekstiksi", toisin sanoen muotoon, jota tekstinkäsittelyohjelma kykenee lukemaan. Useimpiin nykyisiin skannereihin liittyy valmiiksi OCR-ohjelmisto.
Suosituin skannerityyppi on ns. tasoskanneri eli flatbed scanner, joka näyttää valokopiokoneelta ja toimii samaan tapaan. Skannattavaksi tarkoitettu sivu tai kuva asetetaan lasilevylle, skanneriohjelma käynnistetään ja digitoitu kuva ilmestyy kuvaruudulle. Digitoitu kuva voidaan sitten tallentaa tiedostona kovalevylle. Kuvana tallennettu tiedosto muunnetaan "oikeaksi tekstiksi" OCR-ohjelman avulla. OCR-ohjelma ei toimi sataprosenttisen varmasti vaan rikkonaiset kirjaimet tai heikosti näkyvät merkit luetaan usein väärin, mutta yllättävän hyviin tuloksiin voidaan silti päästä - ja kyllä se aina kirjoittamisen voittaa!
Jotkin skannerit ovat pieniä kädessä pidettäviä laitteita, jotka liu'utetaan kopioitavan tekstin tai kuvan poikki. Käsiskannerit soveltuvat hyvin pienten kuvien tai valokuvien skannaukseen, mutta niitä on hankala käyttää kokonaista tekstisivua tai suurempia kuvia skannattaessa.
Modulissa 2.5 "Johdatus CALL-työkaluohjelmiin" oletetaan, että sinulla on perustiedot seuraavista ohjelmista, jos aikomuksenasi on kehittää multimediasovelluksia.
Suurin osa ohjelmista, joita tarvitset multimediasovellusten käyttämiseen, tulee otaksuttavasti multimediatietokoneesi mukana. Esimerkiksi Windows Media Player - nyt saatavissa versiona 7.0 - käynnistyy automaattisesti, kun tietokoneella soitetaan ääni- tai videokatkelma. Media Player on oikeastaan "virtuaalinen" toistolaite, jossa on painikkeet toistamista, pysähtymistä, paussia, eteen- ja taaksepäin kelaamista sekä äänenvoimakkuuden säätämistä varten. Media Player käynnistyy myös silloin, kun webistä ladataan ääni- tai videoaineistoa. Muita mediasoitinohjelmia ovat:
Jotkin näistä ovat saatavissa webistä ilmaiseksi imuroitavina tai demoversioina.
Jos tietokoneessasi on DVD-ROM -asema, tarvitset DVD-soitinohjelman, esimerkiksi:
Intervideo WinDVD: http://www.intervideo.com
Todennäköisesti tietokoneesi on varustettu tällaisella ohjelmalla, jos olet hankkinut DVD-ROM -asemalla varustetun tietokoneen.
Jos aiot itse kehittää multimediasovelluksia, tarvitset editointiohjelmaa kuvien, äänitiedostojen ja videotiedostojen luomiseen ja editointiin - näitä kutsutaan yhteisnimellä assets. Seuraavassa esitellään muutamia tällaisia editointiohjelmia.
Kun käytät yllämainittuja paketteja, sinun tärkeä tuntea ne erilaiset formaatit, joissa kuvia voidaan tallentaa tietokoneelle. Useimmat kuvien editointiin tarkoitetut ohjelmat tarjoavat mahdollisuuden tallentaa kuvia eri formaateilla ja muuntaa niitä formaatista toiseen. Yleisimmät formaatit ovat:
Jotkin kuvaeditointipaketit sisältävät ohjelmia, joilla voi noutaa kuvia skannerilta.
Kun ostat tasoskannerin, sen mukana tulee tavallisesti kuvien tai muun
painetun aineiston skannaamiseen tarkoitettu ohjelmisto ja OCR (Optical Character
Recognition) -ohjelma tekstien skannaamiseen ja niiden muuntamiseen tekstinkäsittelyohjelmalla
luettavaan muotoon. ScanSoftin sivuilta löytyy hyödyllistä tietoa skannauksesta,
kuvien käsittelystä ja OCR-ohjelmasta:
http://www.pagis.com
2.3.3.4 Äänen tallennus- ja muokkausohjelmat
Käyttäessäsi edellä mainittuja paketteja on tärkeä pitää mielessä, että ääntä voidaan tallentaa tietokoneelle erilaisissa formaateissa. Useimmat audioeditointiohjelmat mahdollistavat tallennuksen eri formaateissa ja muuntamisen formaatista toiseen. Yleisimmät formaatit ovat:
Käy katsomassa seuraavia dokumentteja yliopistojen kielikeskusten yhdistyksen
(Association of University Language Centres) webbisivuilla:
http://www.aulc.org/resources.html
2.3.3.5 Videoeditointiohjelmat
Käyttäessäsi edellä mainittuja ohjelmistoja, on tärkeä olla perillä niistä eri formaateista, joissa videokuvaa voidaan tallentaa tietokoneelle. Useimmat videoeditointipaketit mahdollistavat tallennuksen eri formaateissa ja muuntamisen formaatista toiseen. Tavallisimmat formaatit ovat:
AVI: eli Audio Video Interleave -formaatti. Aikaisemmin suosittu,
mutta antamassa tilaa MPEG:lle, joka tarvitsee vähemmän muistitilaa.
MPEG: eli Motion Picture Expert Group -formaatti. Luultavasti
yleisin videokuvan tallentamiseen käytetty formaatti, varsinkin WWW:ssä. Taloudellinen
muistitilan suhteen. MP3 on MPEG:n variantti, jota käytetään pääasiassa äänen
tallentamiseen. MPEG:tä käytetään DVD-sovelluksissa.
QuickTime: Apple Macintosh-koneissa käytetty standardiformaatti videon
tallentamiseen, mutta se on käytettävissä myös MPC-koneissa. Taloudellinen muistitilan
suhteen.
Osan 3 sisältö
Multimedia tarjoaa selvästikin monia jännittäviä mahdollisuuksia kielen oppimiseen. Mahdollisuus tekstin, kuvien, äänen ja videon yhdistämiseen on ollut suuri edistysaskel tietokoneavusteisessa kielenopetuksessa, mutta moniin näiden tarjoamiin tilaisuuksiin ei yksikertaisesti ole tartuttu. Useimpien multimediasovellusten vahvin puoli näyttää olevan asioiden esittämisen monipuolisuus ja heikoin puoli taas pedagogia ja interaktio. Vaikuttaakin joskus siltä, että ohjelmien kehittäjien uusi sukupolvi, eli 1980-luvun loppulaiset, eivät ole noteeranneet tai jopa tahallisesti jättäneet huomiotta kaiken sen, mitä edellinen sukupolvi oli oppinut.
Tietokoneavusteista kielenopetusta pidettiin sen varhaisessa vaiheessa suuressa arvossa johtuen sen mahdollisuuksista tehdä oppimisesta yksilöllistä. Samasta syystä myös kielistudiot otettiin tyytyväisinä vastaan, mutta ne menettivät arvostuksensa "häkkikanalasyndrooman" vuoksi - oppilaat istuivat riveissä kaikki tekemässä suunnilleen samaa asiaa ilman minkäänlaista vuorovaikutusta ryhmän sisällä. Sama alkoi vaivata myös tietokoneluokkia: kielistudioissa käytetyt epämielekkäät drillit kokivat niissä ylösnousemuksen. Monet multimediasovellukset tuntuvat liukuvan samaa kaltevaa pintaa: kaikesta kohusta huolimatta ne eivät ole muuta kuin drillejä loistavissa technicolor-väreissä stereoäänellä varustettuna. Varhaiset CALL-ohjelmat olivat kieltämättä primitiivisiä. Ensimmäisissä mikrotietokoneissa oli mustavalkoinen monitori ja opetusohjelmat perustuivat suurimmaksi osaksi behavioristiseen, ohjelmoidun opetuksen lähestymistapaan - joka nyt on joutunut enimmäkseen huonoon huutoon: ks. Osa 3.2. Tästä huolimatta varhaisvaiheessa opittiin paljon virheanalyysistä, sisäisestä (intrinsic) palautteesta vastakohtana ulkoiselle (extrinsic) palautteelle, ohjelman läpi kulkevan oletusreitin (default route) käsitteestä jne. Oli myös olemassa joitain hyviä simulaatioita, kuten Granville, sekä ohjelmia, jotka hyödynsivät mielikuvituksekkaasti yksinkertaista grafiikkaa, esimerkiksi Quelle Tête ja Kopfjäger - jotka kaikki Barry Jones kehitti 1980-luvun puolivälissä. Laurillard (1993).on kuvannut monia tänä aikana opittuja läksyjä ja hän tekee seuraavan yhteenvedon modernista lähestymistavasta:
"Moderni lähestymistapa painottaa ohjauksen, pikemminkin kuin kontrollin, merkitystä, tarjoten oppijalle keskeyttämisreitin ohjelman lävitse vaihtoehtona selailulle ja antaen mieluummin sisäistä kuin ulkoista palautetta, jolloin oppijalla on mahdollisuus havaita tekemänsä virheet."
Katso myös Moduuli 3.2, osa 3, ja Moduuli 2.5, osa 8.
Pohtiessaan multimedian hyviä ja huonoja puolia Warschauer käyttää termiä hypermedia multimedian alaryhmänä siinä merkityksessä, että:
"...multimediaresurssit on kaikki linkitetty yhteen ja [...] oppijat voivat valita oman polkunsa yksinkertaisesti hiirellä osoittamalla ja klikkaamalla." (Warschauer 1996)
Nykyisin voidaan olettaa, että valtaosa multimediasovelluksista sisältää ne funktiot, jotka Warschauer lukee kuuluvaksi hypermediaan. Hän jatkaa:
"Ensinnäkin, on mahdollista luoda autenttisempi oppimisympäristö, sillä kuuleminen yhdistyy näkemiseen, kuten reaalimaailmassakin. Toiseksi, taidot on helppo integroida, koska erilaiset mediat luonnostaan mahdollistavat lukemisen, kirjoittamisen, puhumisen ja kuuntelun yhdistämisen yhdessä ainoassa aktiviteetissa. Kolmanneksi, oppijat pystyvät paremmin kontrolloimaan omaa oppimistaan, koska he voivat edetä omaa vauhtiaan ja jopa valita oman yksilöllisen polkunsa: he voivat edetä tai palata takaisin ohjelman eri osiin, keskittyen hiomaan tiettyjä aspekteja ja hypäten jotkut asiat kokonaan yli. Lopuksi voidaan mainita, että hypermedian tärkein etu on se, että se helpottaa huomion keskittämistä sisältöön, mikä on ensisijainen tavoite, kuitenkaan uhraamatta fokusoitumista myös kielen rakenteeseen tai oppimisstrategioihin. Kun esimerkiksi käsiteltävä asia on etualalla, oppijoilla on käytössään joukko taustalinkkejä, joiden kautta he pääsevät nopeasti käsiksi kieliopin selityksiin tai harjoituksiin, sanastoihin, ääntämismalleihin tai kysymyksiin tai vihjeisiin, jotka rohkaisevat heitä ottamaan käyttöön tarkoituksenmukaisen oppimisstrategian." (Warschauer 1996)
Warschauerin mukaan yksi syy siihen, että multimedialla ei ole ollut merkittävää vaikutusta, on korkealaatuisten ohjelmien puute, ja hän väittää, että "tietokoneohjelmat eivät vielä ole tarpeeksi älykkäitä ollakseen todella interaktiivisia.". Warschauer kuvaa erästä tällaista ohjelmaa, nimeltään Dustin, seuraavasti:
"Ohjelma on simulaatio, jossa opiskelija saapuu amerikkalaiselle lentokentälle. Hänen täytyy kulkea tullin lävitse, löytää kuljetus kaupunkiin ja kirjoittautua hotelliin. Ohjelmaa käyttävä kielenoppija omaksuu Yhdysvaltoihin saapuneen opiskelijan roolin kommunikoimalla simuloitujen henkilöiden kanssa, jotka esiintyvät videolla, ja vastaamalla heidän kysymyksiinsä kirjoittamalla repliikkinsä. Jos oppija reagoi asianmukaisella tavalla, opiskelija ohjataan tekemään muita asioita kuten tapaamaan huonetoverinsa. Jos vastaukset ovat virheellisiä, ohjelma ryhtyy korjaustoimiin esittämällä esimerkkejä tai hajoittamalla tehtävän pienempiin osiin. Oppijalla on mahdollisuus kontrolloida tilannetta milloin tahansa kysymällä, mitä hänen pitää tehdä tai sanoa, pyytämällä juuri sanotun asian uudelleen kuunneltavakseen, pyytämällä käännöstä tai muuttamalla oppitunnin vaikeustasoa." (Warschauer 1996)
Toinen multimediasovellusten piirre on se, että ne antavat niukasti palautetta ja tarjoavat oppijalle vain vähän apua virheiden korjaamiseen. Aivan liian usein väärän vastauksen yhteydessä kuullaan "boing" ja oikeaa säestävät aplodit tai fanfaari - mikä ensimmäisten minuuttien jälkeen alkaa melkoisesti ärsyttää.
"Kun oppija opiskelee pääasiassa yksinään ilman opettajaa, tietokoneen on annettava hänelle luotettavasti oikeanlaista ohjausta ja neuvoja joka kerta kun sitä käytetään; tällöin ei ole mahdollisuutta sellaiseen toiseen palautekertaan, jonka opettajan läsnäolo takaa ja joka toimii varmistuksena. [...] Tästä johtuen tietokoneen toimiminen onnistuneesti tutorin roolissa riippuu siitä, miten luotettavasti ohjelma ohjaa oppimista ja kuinka hyvin ajoitettua, oikeaa osuvaa ja tarkoituksenmukaista annettu palaute, apu ja neuvonta on. " (Levy 1998:90)
Levyllä on epäilyksensä myös simulaatioiden suhteen:
"Mitä simulaatioihin tulee, meidän on otettava huomioon mahdollinen eristymisen ja toisten välityksellä kokemisen uhka. Esimerkiksi virtuaalimaailmat saattavat eristää tai etäännyttää yksilön todellisesta maailmasta. Tällaiset kokemukset, vaikka ne voisivatkin potentiaalisesti simuloida todellisia kommunikatiivisia tilanteita, jäävät kuitenkin illusorisiksi." (Levy 1998:90)
Tässä Levy tuntuu harrastavan varmuuden maksimointia. Useimmat ihmiset tajuavat helposti eron simulaation ja todellisuuden välillä; Oscar Lake -sarjan surrealistinen kaupunki on selvästi epätodellinen - pikemminkin ehkä "surrealistinen"- ja niin ovat lähes kaikki henkilöhahmotkin. Simulaatioilla on varmasti tärkeä rooli tietynlaisessa opetuksessa, esimerkiksi miten lennetään Boeing 747 lentokonetta, mutta tietysti on vaikeaa kehittää simulaatiota kommunikatiivisen kompetenssin kehittämiseen vieraan kielen opetuksessa. On tarpeeksi vaikeaa yrittää järjestää roolileikkejä kieliluokassa.
Multimedia on uusi ilmiö. Teknologia laukkaa vauhdilla metodologian ohitse ja valitettavasti jopa ohjaa metodologiaa. Ennen kaikkea tarvitsemme lisää tutkimusta siitä, miten kielenoppijat oppivat. Tiedämme edelleen suhteellisen vähän oppimisprosessista, mutta senkin vähän multimedian kehittäjät usein jättävät huomiotta: katso Chapelle (1997 & 1998) ja Garrett (1998). Kuten Chapelle asian ilmaisee:
"Miksi edelleen on olemassa niin laajaa eripuraisuutta jopa kaikkein teknisesti edistyksellisimmän CALL:in parissa tehtävän työn ja toisen kielen oppimista koskevan tutkimuksen välillä?" (Chapelle 1997:3)
Oppimisen perusperiaate on, että oppija edistyy opittavassa kielessä sitä mentaalisesti prosessoimalla eikä sokeasti klikkailemalla. Liian monet multimediaohjelmat perustuvat mielestäni sellaiselle lähestymistavalle, jota kutsuisin "osoita-ja-klikkaa-mennään-äkkiä-eteenpäin" -asenteeksi. On aivan liian helppoa joutua korean esittämistavan pettämäksi. Tällainen onkin mielestäni yksi videoaikamme luonteenomaisista piirteistä - kaadetaan kaikki oppijan niskaan ja toivotaan, että edes jotain siitä tarttuu päähän. Multimediapakettjea arvioidessa kannattaakin aina pohtia, missä määrin paketti auttaisi juuri minua yksilönä oppimaan. Itseltä kannattaa kysyä esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:
Katso myös BECTA:n CD-ROM:ien evaluoimista koskevaa sivustoa:
http://www.becta.org.uk/information/cd-roms/cd-rom-eval.html
Mitä muita kysymyksiä kysyisit itseltäsi? Keksi muutamia!
Varhaiset CD-ROM:it sisälsivät ainoastaan tekstiä, esimerkiksi Shakespearen kootut teokset, raamatun, sanomalehden vuosikerran tai 20-osaisen tietosanakirjan. Tämäntyyppisiä CD-ROM:eja on vielä runsaasti tarjolla.
Kun äänikortilla varustetut tietokoneet yleistyivät, sana- ja tietosanakirjoihin liitettiin ääntä, videokuvaa ja valokuvia - varhaisia esimerkkejä tälläisista teoksista ovat Longman Interactive English Dictionary ja Microsoftin Encarta. Kielenoppijalle on selvää etua siitä, että hän pystyy kuulemaan, miten sanakirjassa esitetty sana äännetään ja kuvat auttavat usein merkityksen selvittämisessä. Useimpien toimittajien luettelot listaavat joukon yksikielisiä ja kaksi- tai useampikielisiä sanakirjoja sekä yksikielisiä tietosanakirjoja, joita on saatavissa CD-ROM:illa. Näiden käyttöä hakuteoksina kannattaa harkita. Kuitenkin on vain muutamia CD-ROM-sanakirjoja, jotka ovat yhtä kattavia kuin kirjamuodossa olevat keskeisimmät hakuteokset.
All-in-One Language Fun sekä Kidspeak ovat tyypillisiä esimerkkejä CD-ROM-ohjelmista, jotka hyödyntävät ainoastaan kahta mediaa: sarjakuvia ja ääntä. Molemmat on laadittu nuorille oppijoille.
All-in-One Language Fun -ohjelmassa ei ole tekstiä, koska jotkut sen kohderyhmästä (3-12 -vuotiaat) eivät ole vielä oppineet lukemaan, eikä myöskään näppäimistöä tarvitse käyttää. All-in-One Language Fun keskittyy kokonaan kuuntelutaitoihin, käyttäen hyväksi tuttujen pelien ja leikkien multimediaversioita: esim. palapelit, muistipelit, Simo sanoo, Bingo, Mitä kello on?, jne. Yksi CD-ROM sisältää viisi kieltä: ranskan, saksan, espanjan, japanin ja englannin. Toisin kuin muut tämänkaltaiset ohjelmat, joita olen kritisioinut niiden "osoita-ja-klikkaa-mennään-äkkiä-eteenpäin" asenteesta, tämä ohjelma toimii hyvin. Monia tehtäviä on jokseenkin mahdoton suorittaa ymmärtämättä esitettyä kieltä. Vaikka tämä CD-ROM on suunnattu nuorille oppijoille, se saattaisi olla hyödyllinen myös monille aikuisille. Eräs aikuisopiskelija kertoikin, että ensimmäisen kerran elämässään hän onnistui tajuamaan eron datiivin ja akkusatiivin välillä paikkaa tai paikasta siirtymistä ilmaisevien prepositioiden yhteydessä saksan kielessä - ohjelmaan sisältyy näppärä pieni harjoitus, jossa hiiri lähetetään erilaisiin paikkoihin talossa olevissa huoneissa.
Kuva: All-in-One Language Fun, Selection of Games
Kidspeak on suunnattu hieman varttuneemmille lapsille (6 +) ja se sisältää jonkin verran tekstiä vaikka enimmäkseen tukeutuukin sarjakuviin ja ääneen. Myös Kidspeak-ohjelman pääpaino on kielen ymmärtämisessä. Kieltä ohjelmassa esitetään erilaisten leikkien ja pelien kautta. Jokainen aihealue tarjoaa neljä erilaista hauskaa peliä ja yhden laulun. Jokaisessa pelissä on neljä vaikeustasoa, jotta lapsilla olisi tarpeeksi haasteita. Ohjelmaan sisältyy myös tulostettavia aktiviteetteja. Opiskeltavia asioita ovat aakkosten ja sanojen tunnistus, oikea ääntäminen, yksinkertaisten lauseiden ymmärtäminen, yksikön ja monikon käyttö, ajan ilmaiseminen, tervehdykset, värit, vaatekappaleet, sää, matkustaminen, ruoka - kaiken kaikkiaan 700 sanaa per kieli. Kahdelle CD-ROM:ille on sisällytetty seuraavat kielet: portugali, ranska, espanja, saksa, heprea, kiina, japani, indonesia, italia sekä korea.
Kuva: Kidspeak, espanja
Pienille lapsille suunnatuissa paketeissa käytetään usein klikattavia kuvia. Yksi ensimmäisistä tämäntyyppisistä ohjelmista oli Just Grandma and me Bröderbundin Living Books -sarjassa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran 1993. Sen lisäksi että oppija hyödynsi klikattavaa tekstiä kolmessa kielessä (englanti, espanja ja japani), hän voi myös klikata ruudulla esiintyviä kuvia, jotka käynnistivät puheella ja ääniefekteillä varustettuja hauskoja piirrosfilmejä.
Kuva: Just Grandma and Me, englanti
The Tortoise and the Hare on eräs kaikkein suosituimmista Living Books -paketeista. Aesopoksen satu kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksusta on siinä esitetty uudessa valossa. Kertojana toimii Simon, sadunkertojalintu. Tarina kokonaisuudessa ilmestyy kuvaruudulle (englanniksi tai espanjaksi) ja syntyperäinen kielenpuhuja lukee sen. Oppija voi klikata mitä tahansa tekstissä esiintyvää sanaa kuullakseen sen äännettynä, mutta kertomuksen kuvituksena olevien kuvien klikkaaminen tuottaa monia yllätyksiä: savupiiput toivottavat toisilleen "Good morning" tai "Buenos dias", poliittisesti korrekti kilpikonna puhuu paperin kierrätyksen puolesta, majava esittää räppiä - ja paljon muuta.
Screenshot: The Tortoise and the Hare, Spanish
The New Kid on the Block on myös Living Book, mutta lähestymistapa on toinen. Sen sijaan että CD-ROM sisältäisi yhden kokonaisen tarinan, tähän sisältyy sarja hauskoja, lapsille tarkoitettuja englanninkielisiä runoja, jotka kaikki on kirjoittanut Jack Prelutsky. Tavoitteena on herättää runot henkiin. Oppija voi kuunnella jokaisen runon kokonaan ja sitten klikata mitä tahansa sanaa. Syntyperäinen (englannin) puhuja lukee yksittäiset sanat ääneen ja niiden merkitys esitetään piirosfilmien avulla. Nämä animaatiot ovat sekä mieleenpainuvia että humoristisia, mikä osoittaa että runouskin voi olla hauskaa.
Kuva: The New Kid on the Block
CD-ROM:eja on runsaasti tarjolla lapsille, jotka aloittavat kielen opiskelun peruskoulun yläasteella. Seuraavat kaksi CD-ROM:ia ovat niistä tyypillisiä esimerkkejä. Valitettavasti valikoima kuitenkin vähenee, kun oppijat siirtyyvät lukiotasolle.
En Route: CD-ROM jakautuu kymmeneen laajaan jaksoon, jotka kattavat suuren määrän jokapäiväistä elämää koskevia aiheita. Jokainen jakso käsittelee eri aihetta ja sisältää suuren määrän harjoituksia. Paketti mahdollistaa sen, että oppija voi äänittää omaa ääntää ja verrata ääntämistään syntyperäisen ranskanpuhujan ääntämykseen. Oppija voi myös seurata edistymistään jatkuvan arvioinnin avulla. Ohjelmaan sisältyy satoja valokuvia, piirroksia, video- ja audiokatkelmia sekä avustava kielioppi. Kouluille suunnattu versio sisältää myös CD-ROM:in yhteydessä käytettävän leikekirjan, jonka avulla oppija voi valita ja tallentaa videokuvaa, muuta kuva- ja äänimateriaalia sekä tekstejä omiksi tiedostoikseen.
Kuva: En Route
Unterwegs: CD-ROM jakautuu kymmeneen laajaan jaksoon, jotka kattavat suuren määrän jokapäiväisiä aiheita. Jokainen jakso käsittelee eri aihetta ja sisältää harjoituksia, joiden tavoitteena on opettaa saksaa luonnollisella, strukturoidulla ja edistyneellä tavalla. Täysin interaktiivinen ohjelma mahdollistaa sen, että oppija voi äänittää ja kuunnella omaa puhettaan sekä verrata sitä saksankieliseen malliin. Oppijat voivat myös seurata edistymistään jatkuvan arvioinnin avulla. Tämä värikäs paketti sisältää suuren määrän valo- ja muita kuvia, video- ja audiokatkelmia sekä apua kieliopillisiin ongelmiin. Kouluille suunnattu versio sisältää myös CD-ROM:in yhteydessä käytettävän leikekirjan, jonka avulla oppija voi valita ja tallentaa videokuvaa, muuta kuvamateriaalia, äänimateriaalia sekä tekstejä omiksi tiedostoikseen.
Kuva: Unterwegs
Edistyneille opiskelijoille tarkoitetuista CD-ROM -ohjelmista on huutava pula, mutta seuraavassa esimerkkejä ohjemista, jotka edustavat kolmea hyvin erilaista lähestymistapaa.
LINC on edistyneille oppijoille (16 +) tarkoitettu paketti, jota on saatavissa ranskan, saksan, espanjan, englannin ja hollannin opiskeluun ja muidenkin kielten versioita on suunnitteilla. Sisältö: 10 videoaihetta, joihin liittyy transkriptit ja kulttuuristen kysymysten selityksiä; satoja harjoituksia lukemisesta, kirjoittamisesta, kuuntelemisesta, sanastosta ja kieliopista palautteineen sekä pedagogisine ohjeineen. Välineet: Integoitu video, ääni ja teksti; kielioppi ja minisanakirja; WWW-liittymä asioiden perusteellisempaa tarkastelua varten; sähköpostimahdollisuus yhteydenpitoon muiden oppijoiden kanssa.
Kuva: LINC, saksa
La neve nel bicchiere on hyville keskitason tai edistyneimmille italian opiskelijoille suunniteltu CD-ROM. Sen laativat vuosina 1992-1997 Coventryn yliopiston Hypermedia Italian Team:in (HIT) jäsenet italian opiskelijoiden avustuksella ja se pohjautuu Nerino Rossin romaaniin La neve del bicchiere. CD-ROM:illa oleva materiaali soveltuu myös italiaa äidinkielenä opiskeleville. Romaani La neve del bicchiere ja siihen pohjautuva CD-ROM kuvaavat erään italialaisen perheen historiallista ja sosiaalista tilannetta seitsemänkymmenen vuoden aikana (1880-1950). CD-ROM:illa oleva materiaali soveltuu erityisesti erilaisten kansallisten ja alueellisten aiheiden opetukseen, kuten: anarkismi ja sosialismi; valtio ja kirkko; naisen asema Italiassa; fasismi; talonpojasta porvariksi; Italia sodassa. Ohjelmaan sisältyy myös tietoa siitä, miten CD-ROM voidaan integroida italian opetukseen.
Kuva: La neve nel bicchiere
European Business Environment, Germany: Saksan itseopiskelukurssi, johon sisältyy tehtäviä ja aktiviteetteja. CD-ROM koostuu kolmesta osasta:
Kuva: European Business Environment, Germany
Kielioppi meni pois muodista muutamia vuosia sitten, mutta on nyt palaamassa takaisin. Multimedia tarjoaa mahdollisuuden tehdä kieliopin opiskelusta kiinnostavampaa ja hauskempaa. Seuraavat kaksi CD-ROM:ia ovat tästä hyvä esimerkki.
The Grammar ROM on englannin kielioppi kieltä vieraana kielenä opiskeleville. Tämä on yksi niistä harvoista tietämistäni CD-ROM -ohjelmista, jotka keskittyvät englannin kielioppiin. Ohjelma kattaa kaikki englannin kieliopin keskeiset asiat: verbit, substantiivit ja artikkelit, modaalit, konditionaalit, passiivin, adjektiivit ja adverbit, kysymykset, prepositiot, lauseet, linkkisanat, epäsuoran esityksen, fraasiverbit, gerundin ja infinitiivin. Oppija voi valita ruudulla näkyvien ja puhuttujen ohjeiden kieleksi englannin, ranskan, saksan, espanjan tai italian. Ohjelmaan sisältyy sanasto ja kieliopillinen viiteosuus sekä 300 erityyppistä harjoitusta: monivalinta- ja aukkotehtäviä, kirjoitettuun tekstiin sekä äänite- ja videomateriaaliin liittyviä ymmärtämisharjoituksia, lauseiden uudelleenorganisointia, aikamuotoharjoituksia. CD-ROM sisältää lisäksi eloisia piirroksia, autenttisia äänityksiä ja videokatkelmia, jotka ovat peräisin Ingrid Freebairnin ja Brian Abbsin videofilmeistä A Family Affair, Two Days in the Summer ja Face the Music.
Kuva: The Grammar ROM
French Grammar Studio on suunniteltu auttamaan oppijoita valmistautumaan ranskan GCSE-tutkintoon, mutta sitä voidaan sellaisenaan myös käyttää kielioppitaitojen harjoitteluun. CD-ROM jakautuu kahteen osaan, jotka ovat nimeltään 'Photostories' ja 'The Grammar Factory'. 'Photostories' tarjoaa oppijalle tilaisuuden rakentaa audiovisuaalisen esityksen, joka pohjautuu ranskalaiseen ympäristöön. Täydentääkseen tarinan oikein oppijan täytyy koostaa selostus valitsemalla sopiva kieliopillinen vaihtoehto suuresta valikoimasta. 'Pop-up' apua on tarjolla, jos oppija tekee virheitä, sekä myös perusteellisempia selityksiä kieliopillisille asioille. Valmis 'photostory' voidaan sitten esittää audiovisuaalisena esityksenä. Oppija voi valita 18:sta tarinasta, jotka on kuvitettu tarkoitusta varten otetuilla valokuvilla eri puolilta Ranskaa. Äänitemateriaalin ovat tuottaneet syntyperäiset ranskanpuhujat. 'The Grammar Factory' puolestaan selittää perusteellisesti ranskan kieliopin. Jokaista asiaa valaistaan runsaalla animaatiomateriaalilla. Harjoitukset auttavat oppijaa painamaan asiat mieleensä. CD-ROM:in tukena ovat kuvaruudulta saatavat ohjeet, tulostettavissa olevat tukimateriaalit ja laaja ranskalais-englantilainen sanakirja, joka sisältää ohjelmassa käytetyn sanaston kontekstissa.
Kuva: French Grammar Studio
Now! Tämä CD-ROM -sarja on hyvä esimerkki siitä, miten multimediaa voidaan käyttää lukemistaitojen kehittämiseen. Pakettiin sisältyy autenttisia kertomuksia ja artikkeleita, joita oppija voi lukea omassa tahdissaan. Kuvaruutu on jaettu siten, että teksti näkyy sen yläosassa ja alaosassa yksittäiset sanat tai fraasit käännöksinä. Help-ruuduissa annetaan kieliopillista tietoa. Kertomusten ja artikkeleiden tavoitteena on lisäksi antaa oppijalle tietoa maan kulttuurista. Lisäksi ohjelma sisältää ääntämis- ja kuullunymmärtämisharjoituksia, joita vahvistetaan käyttämällä ääntä ja autenttisia kuvia ja videoita (ks. kuva alla). Oppija pystyy myös äänittämään omaa ääntään ja saa visuaalisen kuvan siitä, kuinka hyvin äänitys vastaa syntyperäisen puhujan antamaa mallia. Ohjelma on saatavissa arabian-, kiinan-, hollannin-, ranskan-, saksan-, iirin-, japanin-, latinan-, puolan-, portugalin-, venäjän-, espanjan- ja ruotsinkielisenä.
Kuva: German Now!
RealTime: on interaktiivinen CD-ROM -kurssi melkein vasta-alkajille, ja se on alunperin julkaissut saksalainen Digital Publishing. Tämä CD-ROM -sarja tarjoaa oppijoille kutakin maata koskevaa taustatietoa dialogien ja kuvakertomusten avulla, jotka käsittelevät historiallisesti ja kulttuurisesti mielenkiintoisia kohteita - maan klikattava kartta toimii menuna (ks. kuva alla). Real Time vahvistaa myös sanaston ja kieliopin hallintaa yli 400 interaktiivisen harjoituksen avulla. Oppijalle tarjotaan automaattisesti harjoitusta hänen heikoiksi osoittautuvilla alueillaan ja hän voi myös äänittää omaa puhettaan ja verrata sitä syntyperäisen kielenpuhujan ääntämykseen. Ohjelma on saatavissa ranskan-, saksan- ja espanjankielisenä.
Kuva: RealTime, German
Smart Start: on TriplePlay Plus CD-ROM -sarjan uusi nimi, jota eräissä maissa mainostettiin jonkin aikaa nimellä Multimedia Language System. Sekavaako? No, tällaista tapahtuu kaiken aikaa CD-ROM -maailmassa: nimet muuttuvat jatkuvasti ja firmoja nousee kuin sieniä sateella, vain hävitäkseen yhtä nopeasti. Paketti on paljolti samankaltainen kuin alkuperäinen TriplePlay Plus, johon sisältyy automaattista puheentunnistusta ja kuunteluharjoituksia, jotka ovat yhteydessä tekstiin, esimerkiksi epäjärjestyksessä olevien lauseiden järjestämistä dialogiksi. Automaattisen puheentunnistuksen (ASR) avulla tietokone analysoi äänittämäsi vastauksen ja vertaa sitä mallivastaukseen. "Ping" ilmoittaa että olet päässyt aika lähelle mallia, "boing" puolestaan tarkoittaa, että puhettasi ei ole pystytty tunnistamaan. ASR ei ole sataprosenttisen luotettava, mutta sen on havaittu motivoivan hyvin nuoria aikuisoppijoita. Voit myös yksinkertaisesti kuunnella oman äänityksesi ja verrata sanojen ja fraasien ääntämystäsi syntyperäisen kielenpuhujan malliin. Oppija voi valita kolmesta eri tasosta, joista jokainen rakentuu edelliselle tasolle. Ohjelmassa on kuusi aihealuetta: ravinto, numerot, ihmiset, aktiviteetit, paikkakunnat & liikennevälineet, koti & työpaikka. Jokaisessa aktiviteetissa oppija voi pelata kielenoppimispelin, jonka hän voi valita useasta eri vaikeustasoja edustavasta pelistä. Värikkäiden sarjakuvien avulla (ks. kuva alla) voi harjoitella keskustelua. Oppija voi valita erilaisia rooleja keskustelussa, kuunnella dialogin kokonaan tai katkelmina eri nopeuksilla, tekstin kanssa tai ilman tekstiä.
Kuva: Smart Start, French
Seuraavat paketit hyödyntävät laajasti puheentunnistusohjelmia.
Talk to Me -paketissa tietokone antaa ärsykkeen oppijalle ja yrittää sitten löytää sopivan vastineen oppijan tuottamalle reaktiolle, rakentaen näin yhtenäisen dialogin (ks. kuva alla). Auttaakseen oppijaa vertaamaan tuotostaan syntyperäisen puhujan malliin, ohjelma esittää puheen graafisesti oppijan kuunnellessa omaa tuotostaan. Intensiivinen ääntämisen harjoittelu on myös mahdollista. Tällöin oppija toistaa niin monta kertaa kuin haluaa sanan tai fraasin ja käyttää puheensa graafista esitystä hyväksi yrittäessään päästä mahdollisimman lähelle syntyperäistä ääntämystä. Ohjelma on saatavissa ranskan-, englannin ja espanjankielisenä.
Kuva: Talk to Me
Tell Me More & Tell Me More Pro: Tell Me More vie Talk to Me -ohjelman lähestymistavan askelta edemmäksi ja Tell Me More Pro mahdollistaa sen, että opettaja voi mukauttaa ohjelman oppijan tasoa ja tarpeita vastaavaksi. Opettaja voi määritellä ne aktiviteetit, jotka ovat oppijan käytettävissä ja järjestyksen, jossa ne suoritetaan. Joitain osia itse ohjelmasta voidaan muuntaa vastaamaan oppijan tarpeisiin: esimerkiksi hyväksyttävä ääntämisen taso ja tekstin ja käännösten näyttäminen oppijalle. Opettaja pystyy myös session lopuksi tarkastelemaan jokaisen oppijan edistymisestä tehtyä raporttia - joko tilastollisessa muodossa tai yksityiskohtaisemmin. Opettaja voi lisäksi tarkistaa oppijan tuottamaa puhetta. Jokaisen oppitunnin sisältö voidaan myös tulostaa. Oppijalla on koko ajan käytössään kielioppi, jonka jokaista sääntöä havainnollistetaan sarjakuvien ja selitysten avulla. Videot käsittelevät erilaisia aiheita (mm. Lontoo, Pariisi, huvilan vuokraaminen, eläimet, urheilulajit, jne.) ja niihin liittyy ymmärtämistä mittaavia monivalintatehtäviä. Ohjelmaan liittyy myös sanasto, jonka avulla oppija voi kääntää jokaisen oppitunnilla esiintyneen tekstin ja sanan. Harjoituksia - joissa puheentunnistuksella on keskeinen rooli - ovat: Oikea sana, Kuva/sana assosiaatio, Sanajärjestys, Sanelu, Aukkotäydennys, Hirsipuu, Palapeli. Kuten Now! -sarjassa, ääniprinttiä (ks. alla) käytetään auttamaan oppijaa vertamaan omaa ääntämistään syntyperäisen puhujan malliin. Ohjelma on saatavissa ranskan-, saksan-, englannin- ja espanjankielisenä.
Kuva: Tell Me More
Ruslan: Mallikelpoinen multimediasovellus, jota muiden tulisi jäljitellä. Kyseessä on täydellinen multimedia-CD-ROM -kurssi alkeisopiskelijoille, joka sisältää dialogeja, kieliopin selityksiä, taustatietoa, sanastoja, noin 300 interaktiivista harjoitusta, sanakirjan, vinkkejä matkailijoille, videokatkelmia ja paljon muuta. Kuvaruudulla näkyvät ohjeet ovat venäjäksi, mutta klikkaamalla saadaan tarpeen mukaan käännökset. Help-toiminto tarjoaa hakumahdollisuuden kaikista käsiteltävistä aiheista. Monista muista multimediasovelluksista poiketen tämän ohjeman tavoitteena on todella opettaa ja venäjän kieltä lähestytään askel askeleelta aakkosista alkaen. CD-ROM perustuu John Langramin ja Natalia Veshnievan kurssiin Ruslan ja sen on ohjelmoinut Mike Beilby.
Kuva Ruslan 1
Who is Oscar Lake? CD-ROM -sarja on hyvä esimerkki kielenoppijoille suunnatuista simulaatioista. Kuten monissa simulaatioissa, joiden edeltävjiä olivat hyvin varhaiset pelkkään tekstiin perustuvat seikkailupelit, oppijan täytyy löytää "polku" simulaation lävitse päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen tai saavuttaaksen määränpään. Moderneissa simulaatioissa oppija harjoittelee matkalla kieltä. Oscar Lake -sarjassa oppijalla on keskeinen rooli mysteerissä. Tarina alkaa kun oppijalle annetaan puhelimitse ohjeet matkustaa pääkaupunkiin. Oppijan yrittäessä ratkaista mysteeriä hän kohtaa kohdekielisellä videolla esiintyviä kiinnostavia henkilöhahmoja. Videokohtaukset toimivat QuickTime:n alla ja ovat interaktiivisten jaksojen keskeinen komponentti: esimerkiksi ohjelman alkupuolella oppija ostaa junalipun, antaa rahat virkailijalle, ottaa lipun ja laittaa sen "salkkuunsa".
Joissain tapauksissa oppijalle esitetään eri reagointivaihtoehtoja, joista hän voi valita. Hän voi kuunnella syntyperäisen puhujan sanoman fraasin ja klikata mikrofoni-ikonia äännittääkseen omaa ääntään ja harjoitellakseen fraasia. Joskus kuitenkin tietyn vaihtoehdon valinta aiheuttaa uuden juonenkäänteen ja oppija lähetään väärään suuntaan tai sivuraiteelle, joka on välttämätön tarinan onnistuneelle loppuunsaattamiselle. Hotelliin kirjoittautumisjaksossa (ks. kuvaa alla), ensimmäisen vaihtoehdon valitsemalla oppija saa avaimen huoneeseensa, mutta toisen valitseminen johtaa hänet Frau Wolffin toimistoon - jossa paljastetaan tärkeää tietoa. Oppijan täytyy myös kerätä tiettyjä esineitä tietyssä järjestyksessä ja laittaa ne "salkkuunsa", koska niitä saatetaan tarvita myöhemmin. Oppijan äidinkieli voidaan asettaa englanniksi, ranskaksi, saksaksi, italiaksi tai espanjaksi, jonka ansiosta ohjelma on käyttökelpoinen monille eri käyttäjille. Oppija voi valita nähtäväkseen minkä tahansa ruudulla käytävän keskustelun tekstin, äänittää omaa ääntään, ja nähdä käännöksen. Ohjelmaa sisältää yli 1000 sanan sanaston. Oppijan tarvitsee vain klikata kuvaruudulla näkyvää kohdetta, jolloin syntyperäinen puhuja sanoo sen nimen ja teksti ilmestyy ruudulle. Oppija voi poistua tarinasta milloin tahansa tehdäkseen erilaisia kielioppiin tai sanastoon liittyviä tehtäviä.
Screenshot: Who is Oscar Lake?
Simulaatiot eivät luonnollisesti voi korvata todellista tilannetta, mutta ne ovat yllättävän tehokkaita - ja vaativia.
Kuten jo Osassa 2.1.6 oli puhetta, CD-ROM:ien käyttäminen verkossa voi tuottaa ongelmia - katso Liite : tekniset tiedot - ja opettajan täytyy siitä syystä miettiä uudelleen opetuksensa järjestäminen. Ei ole mitenkään välttämätöntä, että kaikki oppilaat luokassa käyttävät samaa CD-ROM:ia. Suotavampi saattaisi olla sellainen järjestely, jossa erilaisia CD-ROM -ohjelmia on asennettu eri koneisiin ja oppilaille osoitetaan oma työskentelykoneensa tai he voivat valita erilaisia CD-ROM -ohjelmia kirjastosta tai resurssikeskuksesta, ks. Moduuli 1.4. Tällainen menettely saattaa tietenkin vaikuttaa resurssien hallintaan ja CD-ROM -levyt saattavat helposti vahingoittua tai joutua hukkaan oppilaiden käsitellessä niitä.
Vaihtoehtoisesti opettaja voi käyttää luokassa projektoria tai suurta TV-ruutua ja CD-ROM:ia stimuloimaan erilaisia suullisia ja kirjallisia harjoituksia.
Tavallinen CD-ROM:eja - kuten mitä tahansa tietokoneavusteisen opetuksen ohjelmaa - koskeva valituksen aihe on, että niiden sisältö ei sovellu opettajan kohderyhmälle. Tässä tilanteessa opettajan kannattaisi harkita sopivan työkaluohjelman (ks. Moduuli 2.5) käyttämistä tai jopa kokonaan uuden CD-ROM -ohjelman laatimista (ks. Moduuli 3.2) - mutta kummassakin tehtävässä vaaditaan melkoinen määrä rohkeutta.
Yksi tapa arvioida multimediapaketin toimivuutta on käyttää tällaista ohjelmaa aivan uuden kielen oppimiseen. Etsi käsiisi joku tällainen ohjelma oppilaitoksesi resurssikeskuksesta. Kirjaa ylös kokemuksesi paketin käytöstä sitä mukaa kun etenet ohjelmassa, pitäen mielessä Osassa 3.3 esitetyt kysymykset. Jos et tunnu oppivan ja muistavan juuri mitään, paketti ei luultavasti toimi! Millä tavalla parantaisit tätä ohjelmapakettia?
Seuraavat tiedot on kerätty jonkin aikaa sitten joukolta erilaisia verkon käyttäjiä:
Aldrich F., Rogers Y. & Scaife M. (1998) "Getting to grips with 'interactivity': helping teachers assess the educational value of CD-ROMs", British Journal of Educational Technology (BJET) 29, 4: 321-332.
BECTA CD-ROM Reviews: Suurin määrä
CD-ROM:ien arvioita sisältyy BECTA:n WWW-sivuille. Osa informaatiosta on kuitenkin
hieman vanhentunutta ja hinnat ja toimittajien nimet saattavat olla virheellisiä.
BECTA:n sivuston tähän osaan sisältyvä informaatio poistuu todennäköisesti vuoden
2000 lopulla:
http://www.becta.org.uk/information/cd-roms
Ajanmukaista tietoa löytyy CALL-kustantajien ja jälleenmyyjien on-line luetteloista:
katso ICT4LT Resource Centre.
Bertin J-C. (2001) "CALL material structure and learner competence". In Chambers A. & Davies G.D. (eds.) Information and Communications Technology: a European perspective, Lisse: Swets & Zeitlinger.
Bickerton D. (2000) "Can (and should) academic linguists become multimedia authors?" In Fremdsprachenlernen mit Multimedia [...], Triangle 17, 30–31 janvier 1998, Paris: ENS Editions (for Goethe-Institut, ENS Fontenay/Saint-Cloud, The British Council).
Chapelle
C. (1997) "CALL in the Year 2000: still in search of research paradigms?"
Language Learning & Technology 1, 1: 19-43
http://llt.msu.edu/vol2num1/article1/index.html
Chapelle
C. (1998) "Multimedia CALL: lessons to be learned from research on instructed
SLA", Language Learning & Technology 2, 1: 22-34
http://llt.msu.edu/vol1num1/chapelle/default.html
Davies G. D.
(1991) "EXPODISC: an interactive videodisc package for learners of Spanish.
In Savolainen H. & Telenius J. (eds.) EUROCALL 91: Proceedings, Helsinki:
Helsinki School of Economics. Available on the Web at:
http://www.camsoftpartners.co.uk/expodisc.htm
Davies G.
D. (1997) "Lessons from the past, lessons for the future: 20 years of CALL".
In Korsvold A-K. & Rüschoff B. (eds.) New technologies in language
learning and teaching, Strasbourg: Council of Europe. Saatavana Webistä:
http://www.camsoftpartners.co.uk/coegdd1.htm
DVDinsider - a DVD webzine:
http://www.dvdinsider.com
Eastment D. (1994) "CD-ROM: an overview of available materials", Modern English Teacher 3, 4: 68-77.
Garrett N. (1998) "Where do research and practice meet? Developing a discipline", ReCALL 10,1: 7-12.
Godwin-Jones B. (1998) "Emerging
technologies: new developments in digital video", Language Learning
and Technology Journal 2, 1: 11-13. Saatavana Webistä:
http://llt.msu.edu/vol2num1/emerging/index.html
Language Learning and Technology Journal 2, 1 (1998). Erikoisnumero, joka käsittelee multimediaohjemien laatimista ja arviointia: http://llt.msu.edu/vol2num1/default.html.Tässä numerossa on hyvä kokoelma artikkeleita, jotka käsittelevät multimediaa, DVD:tä, multimediaa Webissä, jne.
Laurillard D. (1993) Program design principles, Hull: TELL Consortium, CTI Centre for Modern Languages, University of Hull. Tämä dokumentti on nyt liitteenä Annex 1: Program design principles into Laurillard D. (1996) Formative evaluation report. Hull: The TELL Consortium, University of Hull. Koko dokumentti on saatavana ladattavana RTF-tiedostona: http://www.hull.ac.uk/cti/eval.htm
Levy M. (1998) "Two conceptions of learning and their implications for CALL at the tertiary level", ReCALL 10,1: 86-94.
Multimedia and Digital Commentary
On-line - Mike Bushin ylläpitämä informaatiosivusto Brigham Young-yliopistossa:
http://moliere.byu.edu/digital
Riley F. (1995) Developing multimedia
courseware. Hull: University of Hull. Ladattava kirja RTF-formaatissa:
http://www.hull.ac.uk/itti/bk_dnld.html
Sims R. (1997) "Interactivity: a forgotten art?" In Instructional Technology Research Online. See Research Repository at: http://www.gsu.edu/~wwwitr
Taylor J. (1997) DVD Demystified: the guidebook for DVD-Video and DVD-ROM, McGraw Hill.
Warschauer M. (1996) "Computer-assisted language learning: an introduction". In Fotos S. (ed.) Multimedia language teaching, Tokyo: Logos International. Also on the Web at: http://www.gse.uci.edu/faculty/markw/call.html
Lisätietoja tässä modulissa mainituista CD-ROM -ohjelmista on saatavana alla olevista lähteistä. Vieraiden kielten opetukseen tarkoitettuja CD-ROM:eja kattavasti käsitteleviä luetteloita voit löytää CALL-kustantajien ja jälleenmyyjien on-line luetteloista: katso ICT4LT Resource Centre.
All-in-One Language Fun (Syracuse Language): http://www.camsoftpartners.co.uk/aio/htm
En Route (Granada Learning): http://www.granadalearning.com
European Business Environment, Germany (EuroMediaCall, University of the West of England): Retailed in the UK by Camsoft: http://www.camsoftpartners.co.uk
French Grammar Studio (Granada Learning): http://www.granadalearning.com
The Grammar ROM (Longman): http://www.longman-elt.com
Just Grandma and Me (Brøderbund): Tätä modulia kirjoitettaessa Broderbundin verkkosivut hävisivät yhtäkkiä ja ilmaantui uusi linkki Mattel Interactiveen, joka nyt myy Broderbundin tuotteita: http://www.mattelinteractive.com. Mattelin sivuilla olevasta informaatiosta ei käy selville, onko tätä CD-ROM:ia enää tarjolla, mutta monet CALL-ohjelmien jälleenmyyjät näyttävät pitävän sitä edelleen varastossa. Lista CALL-jälleenmyyjistä löytyy Resource Centrestä
Kidspeak (Transparent Language): http://www.transparent.com
LINC (University of Antwerp): http://linc-www.uia.ac.be/linc. Retailed in the UK by Camsoft: http://www.camsoftpartners.co.uk
La neve nel bicchiere (Coventry University): Distributed in the UK by Camsoft: http://www.camsoftpartners.co.uk
The New Kid on the Block (Brøderbund): Tätä modulia kirjoitettaessa Broderbundin verkkosivut hävisivät yhtäkkiä ja ilmaantui uusi linkki Mattel Interactiveen, joka nyt myy Broderbundin tuotteita: http://www.mattelinteractive.com. Mattelin sivuilla olevasta informaatiosta ei käy selville, onko tätä CD-ROM:ia enää tarjolla, mutta monet CALL-ohjelmien jälleenmyyjät näyttävät pitävän sitä edelleen varastossa. Lista CALL-jälleenmyyjistä löytyy Resource Centrestä
Now! series (Transparent Language): http://www.transparent.com
RealTime (Macmillan): http://www.palgrave.com/products/results.aspx?k=RealTime&a=&i=.
Ruslan 1 & 2 (Ruslan): http://www.multilingualbooks.com/ruslan-contents.html
Smart Start (TriplePlay Plus) (Syracuse Language): http://www.syrlang.com
Talk to Me (Auralog): http://www.auralog.com/us/individuals_tellmemoreenglish.htm
Tell Me More & Tell Me More Pro (Auralog): http://www.auralog.com/us/individuals_tellmemoreenglish.htm
The Tortoise and the Hare (Brøderbund): Tätä modulia kirjoitettaessa Broderbundin verkkosivut hävisivät yhtäkkiä ja ilmaantui uusi linkki Mattel Interactiveen, joka nyt myy Broderbundin tuotteita: http://www.mattelinteractive.com. Mattelin sivuilla olevasta informaatiosta ei käy selville, onko tätä CD-ROM:ia enää tarjolla, mutta monet CALL-ohjelmien jälleenmyyjät näyttävät pitävän sitä edelleen varastossa. Lista CALL-jälleenmyyjistä löytyy Resource Centrestä
Unterwegs (Granada Learning): http://www.granadalearning.com
Who is Oscar Lake? (Language Publications Interactive):tämä CD-ROM -sarja on moderni versio klassisesta seikkailupelistä. Saatavissa ranskan-, saksan-, espanjan-, italian- ja englanninkielisenä. Katso: http://www.multilingualbooks.com/oscar.html
World Talk (EuroTalk): http://www.eurotalk.co.uk
Sivut päivitetty 30. kesäkuuta 2006.
© ICT4LT Project 2000-2006. The materials contained at this website are subject to copyright. The materials may be downloaded, printed and used for non-commercial purposes in a teaching or training environment. If these materials are reproduced in any form in whole or in part the source of the materials and the authors must be acknowledged.