ICT4LT Moduuli 3.1

Multimediakielenopetusstudion ylläpito

Sisältö

Tavoitteet

Tämän moduulin tavoitteena on tarkastella erilaisia lähestymistapoja multimediakielikeskuksen perustamiseen ja ylläpitämiseen.

Authors of this module

Graham Davies, Thames Valleyn yliopisto, Englanti

Richard Hamilton, Cox Greenin peruskoulu, Englanti

Berthold Weidmann, St George's Technology College, Sleaford, Englanti

Valère Meus, Gentin yliopisto, Belgia

Lienhard Legenhausen, Münsterin yliopisto, Saksa

Liisa Kallio, Jyväskylän yliopisto, Suomi

Alkuperäisen englannin kielisen tekstin on suomentanut Helena Valtanen ja Suomen oloihin soveltanut Peppi Taalas.

Johdanto

i. Miksi teknologiaa?
ii. Taidot ja henkilöstö
iii. Laitteiston valinta
iv. Luettelointi
v. Tekijänoikeuskysymykset
vi. Itseopiskelu
vii. Erilaisia lähestymistapoja
viii. Keskustelunaiheita
ix. Lisälukemista

i. Miksi teknologiaa?

Nykyaikaisen kielikeskuksen hoitaja joutuu huolehtimaan hämmentävästä laitemäärästä ja vastaamaan kielenopettajien ja -oppijoiden yhä lisääntyviin vaatimuksiin. Ikävä kyllä, koulujen ja yliopistojen hallintohenkilökunnalla on taipumus pitää teknologian hyväksikäyttöä mahdollisuutena vähentää henkilökuntaa siinä uskossa, että ongelman ratkaiseminen laitteiden avulla säästää rahaa. Teknologian käyttö kielenopetuksessa ei taatusti säästä rahaa. Se tulee paljon kalliimmaksi kuin perinteinen opetus ja vaatii huomattavia summia laitteiden ja tietokoneohjelmien, audio- ja videomateriaalien sekä kirjallisten materiaalien hankintaan, teknisen tukihenkilöstön ja avustavan henkilökunnan palkaamiseen ja - mikä yleensä jätetään huomiotta - opettajien koulutukseen ja materiaalien kehittämistoimintaan.

Miksi siis teknologiaa pitäisi käyttää? Monet seikat puhuvat teknologian käytön puolesta. Ensinnäkin teknologian käyttö sekä stimuloi oppijoita että tekee oppimisesta nautittavaa. Toiseksi, teknologian avulla voidaan oppimista tehostaa; katso esim. Richard Hamiltonin esittämiä argumenttej tapausselostuksessa 1.Kolmanneksi, teknologia mahdollistaa uusia ja erilaisia itseopiskelu- ja etäopiskelumahdollisuuksia ja siten tekee oppimisen laajemmin mahdolliseksi myös niille oppijoille, jotka opiskelevat normaalin kouluajan ulkopuolella, asuvat syrjäseuduilla tai joilla on erityistarpeita.

ii. Laitteiston valinta

Laitteiston hankintaa koskeviin valintoihin vaikuttavat useimmiten paikalliset olosuhteet, esimerkiksi oppilaitoksen mahdolliset sopimukset toimittajien kanssa ja teknologiasta vastaavan henkilön omat mieltymykset. Monet kielenopettajat valittavat sitä, ettei heillä ole sananvaltaa asiassa. Neljästä tässä esitetystä tapauksesta käykin ilmi, että paikallisilla olosuhteilla ja henkilökohtaisilla mieltymyksillä on keskeinen rooli. Merkittävää on myöskin se, miten paljon rahoitusta oppilaitoksella on henkilökunnan palkkaamiseen. Kuten Richard Hamilton osoittaa tapausselostuksessa 1, , tietokoneverkko voi olla pikemminkin taakka kuin siunaus silloin kun varoja ei ole myönnetty sen ylläpitoon. Verkon luominen vaatii aikaa ja korkeatasoista teknistä taitamista. Ei ole mitään mieltä pystyttää verkkoa ellei sen ylläpitoon ole koulutettua henkilöä; paljon parempi on hankkia sen sijaan useita itsenäisiä tietokoneita. Muitakin asioita tulee ottaa huomioon, esimerkiksi se, miten verkkoa aiotaan käyttää. Verkko on mainio väline jaettaessa tietyntyyppisiä ohjelmia suurelle määrälle työasemia; tällaisia ovat esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmat ja sanakirjat tai CD-ROM -tietosanakirjat. Mutta verkko saattaa osoittautua painajaiseksi kun yrität käyttää sitä siirtäessäsi interaktiivista multimedia-CD-ROM-ohjelmaa, johon sisältyy paljon kuvia ja ääni- ja videotiedostoja. Yksisuuntainen liikenne kyllä onnistuu, mutta jos oppijat yrittävät tallentaa omaan ääntään tai olla toistuvasti yhteydessä keskitetysti sijaitsevaan CD-ROMiin, siitä ei hyvää seuraa. Katso Moduulia 2.2.

Monilla keskustelulistoilla on ollut runsaasti ajatustenvaihtoa multimedia-CD-ROM:ien käytöstä verkossa. Keskustelijat vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että jotkin multimedia-CD-ROM:it toimivat hyvin verkkoympäristössä, mutta useimmat eivät. Oli miten oli, tekijänoikeuskysymykset täytyy myös ottaa huomioon.. Useimmat interaktiiviset multimedia-CD-ROM:it on tarkoitettu käytettäväksi tietokoneissa, joissa on oma CD-ROM-asema ja kovalevy. Siksi kannattaakin varmistaa, että verkossa olevat työasemat toimivat sekä itsenäisesti että verkkoon liitettyinä.

iv. Luettelointi

Laitteiden ja opetusohjelmien luettelointi on eräs niitä ikäviä tehtäviä, joita oppimiskeskusten hoitajat vihaavat, mutta jotka on pakko tehdä. Inventoinnin tärkeyttä ei tule aliarvioida. Keskuksen "hoitaja" tulisi pitää huoli siitä, että jokainen hankkittu laite kirjataan tietokantaan, johon merkittään sen malli, sarjanumero, toimittaja, hankintapäivämäärä jne. Sama koskee hankittuja ohjelmia ja toimittajien lähetyslistoja ja laskuja.

v. Tekijänoikeuskysymykset

Kirjan pitäminen hankituista tietokoneohjelmista on yhtä tärkeää kuin kalustokirjanpito, jos ei tärkeämpääkin - varsinkin tietokoneohjelmia koskevien tekijänoikeuskysymysten valossa. Ohjelmia on helppo kopioida ja on tärkeää, että kielikeskuksessa on vain laillisia kopiota käytetyistä ohjelmista. Oppilaitokset ovat julkisia paikkoja ja ne voivat jäädä kiinni yllättävilläkin tavoilla. Ohjelmistokirjanpidon myönteinen puoli on taas se, että ohjelman päivitetyn version voi saada jopa 25% - 30% alennuksella kun pystyy todistamaan, että omistaa ohjelmasta edellisen laillisen version. Koulut ja yliopistot voivat siis säästää huomattavia summia, jos niiden kirjanpito on kunnossa.

Mitä painettuun materiaaliin tulee, kerrotaan (tosi)tarinaa sijaisopettajasta, joka tuli erääseen kouluun pitääkseen sairaslomalla olevan opettajan tunnit. Hän pistäytyi toimistossa hakemassa materiaalia opetustaan varten ja hänelle annettiin 30 kopiota tekstistä, joka oli otettu hänen itsensä kirjoittamasta kirjasta! Hän poistui paikalta todistuskappaleineen ja koulu joutui oikeuteen, havaittiin syylliseksi tekijänoikeuslain rikkomukseen ja määrättiin maksamaan usean tuhannen punnan sakot. Liian varovainen ei siis voi olla.

Lisätietoja tekijänoikeuksista Kopioston kotisivuilta http://www.kopiosto.fi

ja varsin oivallisilta Opetusministeriön Kopiraitti-sivuilta http://www.kopiraitti.fi

vi. Itseopiskelu

Itseopiskelu on tärkeä aspekti multimediakeskeisessä oppimisympäristössä ja se on myös näkyvässä asemassa tämän moduulin tapausselostuksissa, mutta itseopiskelukin vaatii suunnittelua ja tukea. Materiaalipankkien rakentamiseen ja oikean ilmapiirin luomiseen tarvitaan valtavasti aikaa. Itseopiskelu, autonominen oppiminen - millä nimellä sitä kutsutaankin - on kasvava alue, mutta myös usein väärinymmärretty. Edellyttäen että keskuksessa on asianmukainen laitteisto ja tarpeeksi henkilökuntaa ja että tekijänoikeuskysymykset ovat kunnossa, itseopiskelu ja etäopiskelu ovat luultavasti hyödyllisimmät tavat hyödyntää modernin multimediakielikeskuksen tarjoamia mahdollisuuksia.

Eräs projekti, jonka tavoitteena on auttaa korkeakoulutasoisia oppilaitoksia toteuttamaan itsenäisiä kielenoppimisstrategioita ja edistämään itsenäisen oppimisen ideologiaa, on aloitettu Englannissa FDTL-ohjelman puitteissa: projektin nimi on SMILE (Strategies for Managing an Independent Learning Environment). Projektin eräs keskeinen piirre on "kielineuvoja" (language advisor), joka muistuttaa resursseista huolehtivaa assistenttia, mutta on pidemmälle koulutettu. Eräs SMILE-projektin tavoite onkin toteuttaa kielineuvojan tutkinto (Diploma in Language Advising). Lisätietoa asiasta löytyy osoitteesta:
http://www.hull.ac.uk/langinst/smile/index.htm

vii. Erilaisia lähestymistapoja

Seuraavat neljä tapausta tarjoavat esimerkin erilaisista lähestymistavoista multimediakielikeskuksen hoitamiseen. Näistä esimerkeistä selviää, että multimediakielikeskuksen suunnittelu ja pyörittäminen vaatii korkeatasoista ammattitaitoa, joka loppujen lopuksi ratkaisee - tai ainakin sen pitäisi - sen, millaista laitteistoa valitaan ja miten keskus organisoidaan, esimerkiksi ovatko laitteet verkossa vai eivät tai missä määrin itseopiskelu on mahdollista toteuttaa.

Nämä tapaukset on valittu siksi, että ne esittelevät neljää aika erilaista lähestymistapaa. The Lyondell Centre Cox Greenin peruskoulussa näyttää, mitä voidaan tehdä hyvinkin vähäisen teknisen tuen avulla. Richard Hamilton on käytännöllisesti katsoen "yksinäinen susi" - kielenopettaja, josta on tullut informaatio- ja kommunikaatioteknologian asiantuntija. Cox Greenen oppilaat käyttävät keskusta sekä osana säännöllistä viikottaista luokkaopetusta - integraatio on avainsana - että itseopiskeluun. Richard on valinnut toimintatavaksi irralliset tietokoneet, sillä hänellä ei ole aikaa eikä asiantuntemusta verkon hoitamiseen. The Brealey Centre St. George's Collegessa on taas esimerkki "high-tech" lähestymistavasta. Berthold Weidmann hyötyy sekä oppilaitoksen sisäisestä että kouluviranomaisten huomattavasta teknisestä asiantuntemuksesta. Toisin kuin Cox Greenessä, oppilaitoksen sisäinen verkko ja yhteydet ulkomaailmaan ovat The Brealey Centren olennainen piirre. SAC Münsterin yliopistossa luottaa puolestaan opiskelijoiden tukeen ja suosii autonomista oppimista konseptina ja käytänteenä. Yhteistä Cox Greenen keskuksen kanssa kuitenkin on se, että vakituisen tukihenkilöstön palkkaamiseen ei ole rahaa. Stephan Gabelin ja Lienhard Legenhausenin kuvaama ratkaisu ongelmaan on opiskelijoista koostuva tukiryhmä. Viimeisenä esiteltävä Gentin yliopiston kielikeskus on hyvä esimerkki keskuksesta, joka on "digitalisoitu" - mukaan lukien aikaisemmin traditionaalisessa kielistudiossa käytetyt äänitteet.

Kuvaavaa on, että kaikki neljä keskusta ovat saaneet huomattavasti rahoitusta laitteiden hankintaan, mutta niiden toiminnan pyörittäminen tukeutuu paljolti yksittäisten henkilöiden myötämielisyyteen ja aloitteellisuuteen. Rahoituksen saaminen henkilökunnan palkkaamiseen vaikuttaa olevan paljon vaikeampaa kuin sen saaminen laitteiden hankkimiseen.

viii. Keskustelunaiheita

Lue tapausselostukset huolellisesti ja mieti, miten voit hyötyä kirjoittajien kokemuksista, jotka kaikki ovat kielten opettajia eivätkä teknologian asiantuntijoita.

  1. Millaista laitteistoa sinä valitsisit omaan kielikeskukseesi?
  2. Millaisia ohjelmistoja hankkisit?
  3. Millaisen henkilökunnan haluaisit keskukseesi?
  4. Missä määrin kannatat autonomisen oppimisen periaatetta ja haluaisitko, että se olisi osa keskustasi?
  5. Kuinka integroisit keskuksen resursseja olemassaoleviin kursseihisi?
  6. Mitä muita asioita pidät tärkeinä?

ix. Lisälukemista

Katso seuraavia www-sivuja:

Planning a language resource centre, Claire Brandin, Michigan State University, USA. Sivuilta löytyy runsaasti hyödyllisiä linkkejä:
http://edvista.com/claire/labplan.html

Installing a multimedia laboratory: some lessons to be learned, Mike Smith, Melbournen yliopisto, Australia, aiemmin julkaistu ON-CALL 8, 1, 1993. Artikkeli on jonkinverran vanhentunut, mutta yleiset periaatteet ja pohdinnat pätevät edelleen:
http://www.cltr.uq.edu.au/oncall/smith81.htm

Mike Ledgewoodin kotisivut, Language Learning and Research Center, State University of New York at Stony Brook, USA. Hyödyllistä tietoa ja linkkejä:
http://www.sunysb.edu/llrc/llrc2.html

Tutustu myös IALLT:n www-sivuihin. The International Association for Language Learning Technologyn jäsenet ovat enimmäkseen kielikeskusten johtajia:
http://www.iallt.org/

IALL:n eurooppalainen vastine on CERCLES (Confédération Européenne de Centres de Langues de Enseignement Supérieur):
http://www.cercles.org

Tapausselostus 1:
The Lyondell Centre, Cox Greenen peruskoulu, Maidenhead, Englanti
Richard Hamilton

1.1 Johdanto

Vuonna 1992 Cox Greenen koulun modernien kielten osasto vastaanotti huomattavan summan Lyondell-yhtymältä (monikansallinen yhtiö, jonka Euroopan päämaja sijaitsee Maidenheadissa) perustaakseen kielikeskuksen, joka pohjautuu audio-, satelliitti- ja tietokoneteknologialle. Keskuksen toteuttamisen suoritti pääasiassa Richard Hamilton, kielten osaston johtaja, kuuden kuukauden aikana. Raha käytettiin entisen muovailuluokan muutostoihin ja kolmen satelliittiantennin systeemin sekä 20-paikkaisen normaalin kielistudion rakentamiseen, ja loput 16 PC Dell -tietokoneverkon ja oheislaitteiden hankintaan. The Lyondell Centre avattiin virallisesti kesäkuussa 1993.

Koulu ja Lyondell Inc. sopivat kolmesta päätavoitteesta:

  1. Mitata se hyöty, joka tulee viikottaisesta mahdollisuudesta käyttää TVT:tä (tieto- ja viestintäteknologiaa) kaikille kieliä opiskeleville 11-18-vuotiaille oppilaille, riippumatta heidän tasostaan, tyypillisessä yhteiskoulussa, jossa ei ole aikaisemmin käytetty TVT:tä vieraiden kielten opetuksessa;
  2. Arvioida, kuinka nopeasti vieraiden kielten opettajien varmuutta ja taitoa tietokoneavusteisen opetuksen käytössä voidaan kehittää harkituilla ohjelmistovalinnoilla;
  3. Rohkaista oppilaita osittain itsenäisiksi tietokoneavusteisten ohjelmien käyttäjiksi, jotka keskittyvät kieleen eivätkä niinkään teknologiaan.

Kaikilla näillä tavoitteilla olisi onnistuessaan seurausvaikutuksia muille TVT:n käyttöä kielenopetuksessa harkitseville kouluille sekä muille yrityksille, jotka suunnittelevat samanlaisia, joskin vaatimattomampia, sijoituksia mutta edellyttävät kuitenkin selvästi määriteltyjä tuloksia.

Koulua koskevassa vuoden 1998 Ofsted-raportissa viitattiin kaikenikäisten ja -tasoisten oppilaiden poikkeukselliseen tietokoneiden käyttöön vieraiden kielten opiskelussa. Toukokuussa 1999 koulun vieraiden kielten osasto vastaanotti CILT:in myöntämän eurooppalaisen laatupalkinnon (European Quality Award) Lyondell Centre -projektista. Lisää tietoa asiasta löytyy CILT:n www-sivuilta: http://www.cilt.org.uk.

Koulun kielenopetuksen edistymisen innostamana Lyondell on rahoittanut useita muitakin projekteja: 16 tietokoneen varustaminen multimediaohjelmilla (1996); kaksivuotinen videoneuvotteluprojekti Cox Greenen ja Lycée Rimbaudin (Marseilles) välillä Internetin kautta (1998); ja 40 uuden multimedia-PCn hankinta (keväällä 2000). Koska Lyondell on monikansallinen yritys, joka päivittäin toimii usealla kielellä, tämä on mahdollistanut sen, että voimme opettaa vieraita kieliä tavalla, joka motivoi oppilaita pitämään kieltenopiskelua palkitsevana ja hauskana. Videoneuvottelulaitteiden avulla he voivat nyt nähdä partnerikoulun oppilaita silmästä silmään ja sunnitelmissa onkin luoda yhteydet muihin Lyondellin Euroopan ja Yhdysvaltojen toimipisteiden lähellä sijaitseviin kouluihin. Tavoitteena on edistää sekä Cox Greenessä opetettavia kieliä että teini-ikäisten toisten kulttuurien ja elämäntapojen kunnioittamista. Koulu siis todella arvostaa Lyondellin jatkuvaa tukea ja kannustusta.

Tämän tapausselostuksen tavoitteena on tuoda esille niitä asioita, jotka ovat mahdollistaneet TVT:n onnistuneen käytön Lyondell Centressä. Jotkut asioista näyttävät triviaaleilta, mutta ovat osoittautuneet suhteettoman tärkeiksi. Toivottavasti ne auttavat sinua selviytymään väistämättömästä oppimiskäyrästä paremmin kuin meidän tapauksessamme oli laita.

1.2 Miksi vaivautua käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa?

Varsinkin jos koulussasi saavutetaan nykyisin keskimääräistä parempia tuloksia tai jos sinne on pyrkimässä liikaakin oppilaita, voit hyvinkin ihmetellä - kuten me teimme - miksi sinun pitäisi vaivautua käyttämään TVT:tä kielenopetuksessa. Kielenopetusta tukevan TVT-systeemin rakentamisen kalleus, materiaalien kehittämiseen ja systeemin kitkattomaan pyörittämiseen käytetty aika (oppilaat voivat olla hyvinkin taitavia aiheuttamaan toimintahäiriöitä), uusien toimintatapojen henkilökunnalle aiheuttama stressi ja tietokoneiden tarvitsema tila - kaikki nämä tekijät yhdessä saattavat pelottaa. Vieraiden kielten opetuksessa TVT ei selvästikään ole ainoa oikea ratkaisu ja yksistään jo kustannukset voivat tuntua mahdottomilta.

Vaikein asia on henkilökunnan mahdollinen itseluottamuksen romahtaminen. Olemme tottuneet - toivon mukaan - ohjaamaan oppilaiden toimintaa käyttäen niitä resursseja, joita on kehitetty ja hankittu vuosien varrella. Käytämme parityöskentelyä tai ryhmätöitöä vieraiden kielten opetuksessa mahdollisimman hyvän kommunikatiivisuuden varmistamiseksi. Uskottavuutemme oppilaiden silmissä - tärkeä hyödyke näinä kriittisinä aikoina - syntyy näiden menetelmien hyvästä hallinnasta ja asiantuntemuksesta. Ja nyt me sitten riskeeraamme sen kaiken vain siksi, että oppilailla olisi mahdollisuus mekaanisesti naputella näppäimistöjä....

Me aloitimme täysin nollasta PC-koneiden käytössä - koululla oli vain yksi BBC-tietokone hallintoa varten. Asiantuntemustakaan ei juuri ollut tarjolla: kreivikunnan kouluviraston tukihenkilöt olettivat, että vieraiden kielten opetuksessa käytettiin TVT:tä minimaalisen vähän ja heidän tukensakin kattoi ainoastaan Acorn-tietokoneet. Viiden opettajan miehittämässä keskuksessa vuosittain vaihtuva johtajuus rajoitti kahden opettajan osallistumista. Aika on aina kortilla. Jos keskuksen toimintaa aioitaan millään tavoin laajentaa, ensimmäiseksi täytyy arvioida sen vaikutusta henkilökunnan työmäärään. Meillä ei ollut, eikä vieläkään ole, teknikkoa - kaiken täytyy toimia kieltenopettajien oman teknisen tietämyksen varassa ja olemassaolevien opetusvelvollisuuksien puitteissa.

1.2.1 Pohdittavaksi

Mitkä edellä mainituista asioista koskevat sinua / sinun organisaatiotasi? Missä määrin olisit itse ja missä määrin koulusi olisi valmis sisällyttämään TVT:tä kieltenopetukseen? (Jos sitä ei jo nyt tapahdu.)

1.3 Hyödyt

Onneksi kuitenkin huolellisesti suunniteltujen TVT-aktiviteettien hyödyt, jotka voidaan saavuttaa melko vaatimattomilla investoinnella (ks. kohtaa Laitteisto alla), tukevat teknologian käyttämistä:

  1. Oikein käytettynä TVT on hauskaa, tasapuolista ja houkuttelee oppilaita pistämään parastaan. Yleisin oppilaiden kysymys joka ikisellä tunnilla, on että onko heidän vuoronsa käyttää kielistudiota, ja jokaisen session jälkeen heitä on vaikea saada sieltä ulos. Oppilaiden keskittyminen ja osallistuminen ällistyttää, varsinkin jos parhaasta suorituksesta on tarjolla vaatimaton palkinto.
  2. Vieraiden kielten oppimismotivaatio nousee nopeasti, jos TVT:n käyttö on säännöllistä ja aktiviteetit toimivat luotettavasti. Sekä poikien että tyttöjen reaktiot ovat positiivisia, mutta varsinkin poikien mielestä teknologia on positiivinen lisä opetukseen.
  3. Surreyn yliopistossa tehty tutkimus viittaa siihen suuntaan, että oppilaat oppivat TVT:n avulla kolme kertaa nopeammin kuin perinteellisellä kynä ja paperi -menetelmällä.
  4. Ohjelma, jonka avulla samaa tekstiä voidaan harjoitella erilaisten tehtävien avulla, tekee eriyttämisen helpoksi ja oppilaat yrittävät aktiivisesti vaikeampia tasoja.
  5. Oppilaat tekevät työtä, me ohjaamme; huolellisesti valitut TVT-aktiviteetit tekevät mahdolliseksi kierrellä luokassa kun oppilaat työskennellessä. Jopa kaikkein skeptisimmät kollegani ovat huomanneet, että tästä on etua!
  6. Oppilaita ohjataan hellävaraisesti mutta heltymättömästi kohti itsenäisempiä opiskelutaitoja. Kodeissa on yhä enemmän tietokoneita ja oppilaat ovat innokkaita hankkimaan kotiin samoja ohjelmia, joita käytämme koulussa. Näinä aikoina kun kontaktiopetusta vähennetään akateemisessa opetuksessa, oppilailla on oltava itseluottamusta ja taitoja itseopiskeluohjelmien käyttämiseen.

1.4 Keskeiset kysymykset

  1. Jotta TVT:stä olisi hyötyä, tarvitaan tietokoneiden "kriittistä massaa". Yksi tietokone luokan perällä on hyödytön; tarvitaan ainakin 16 konetta, jotta koko luokka voisi tehdä parityötä. Tietokoneiden ei tarvitse olla uusimpia Pentiumeja, mutta jos koulusi on haluton hankkimaan käyttöösi edes 16 486:sta - joita nyt pidetään toivottoman vanhentuneina ja joita liikeyritykset heittävät roskiin - niin koulusi rehtori ei ole tosissaan vieraiden kielten opetuksen ja TVT:n opetuskäytön suhteen.
  2. Tietokoneet tarvitsevat niille tarkoitetun luokan, jotta luokkaa ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa, ja sen on oltava kieliluokkien lähellä valvonta- ja turvallisuussyistä. Jos koneet sijaitsevat toisella puolella koulua, niitä ei käytetä, ei vähiten siksi, että opettaja ei saa niiden käyttöä opetellessaan apua muilta opettajilta.
  3. Käytön säännöllisyys: kuten antibioottien, TVT:n käytön tulee olla säännöllistä ja suhteellisen usein tapahtuvaa. Olemme havainneet, että joka neljäs oppitunti on idealistinen määrä. Jos käyttö on vähäisempää, TVT:stä tulee helposti leikkikalu työkalun sijasta. Koulussa, jossa on 6 aloitusluokkaa /rinnakkaisluokkaa, tarvitaan 35+ puolen tunnin varattua aikaa, jotta jokainen luokka saisi yhden oppitunnin yksinään tietokoneluokassa. Jos kieltenopettajien täytyy jakaa tietokoneluokka muiden aineiden opettajien kanssa, käytön säännöllisyys menetetään.
  4. Käytön luotettavuus: tällä tarkoitetaan tarkalleen määrättyä, ennakolta varattua aikaa. Kielten osaston johtajana suunnittelen vuorolistan - kaksi luokkaa per kaksoistunti. Molempien luokkien opettajien täytyy sitten sopia keskenään, kumpi ottaa ensimmäisen ajan ja kumpi toisen. Tällä tavoin innokkaimmat kollegat eivät pysty omimaan luokkaa itselleen, eivätkä teknisen kehityksen vastustajat pääse valittamaan, että he eivät ikinä pääse käyttämään sitä.... 6-aloitusluokkaisessa koulussa, jossa on kaksi kaksoistuntia viikossa (ts. neljä aikaa), vuorottelu on välttämätöntä - yritimme mahduttaa kolme ryhmää tuntiin, 20 minuuttia kerrallaan, mutta se ei toiminut. Jaan käyttövuorot ottaen huomioon kollegoideni työmäärän ja ei-kontaktiopetustunnit, mitä kollegani arvostavat.
  5. Tiedostojen ja näyttöjen turvallisuus: koulujen tietokoneet joutuvat jatkuvasti sellaisten oppilaiden uhriksi, jotka yrittävät sotkea Windows-näytön, poistaa tiedostoja, luoda omia ruudunsäästäjiään, käyttää omia virusten turmelemia ohjelmiaan tai kopioda Internetistä sopimatonta aineistoa. Tällaisen toiminnan estämiseksi tarvitaan erilaisia toimenpiteitä ja henkilökunnan täytyy varmistaa, että koneet ovat toiminnoiltaan ja tiedostoiltaan "pomminkestävä" - muuten koneiden käyttö on epätoimivuudessaan turhauttavaa. Verkosta vastaava henkilö pystyy estämään tällaisen toiminnan, mutta kieltenopettajilla ei ole tämän tason taitoja ja meidän tapauksessamme tietokoneet toimivat itsenäisinä, eivät verkossa (ks. kohtaa laitteisto. alla). Research Machines -tietokoneissamme käytetään RM Classmate -ohjelmaa, jonka avulla oppilaskoneiden näytöt voidaan tehdä sellaisiksi, että vaaralliset ikonit puuttuvat (esim. File Manager / ohjelmistonhallinta tai pääsy DOS:iin). Oppilaat eivät pysty ajamaan omia ohjelmiaan disketeiltä, mikä puolestaan estää kotoa tuotujen virusten pääsyn koneisiin. Ikoneita ei voi myöskään poistaa näytöltä tai muuttaa, siirtää tai kätkeä seuraavalta oppilaalta. Heti kun ensimmäinen PC-näyttö on saatu valmiiksi, asetukset voidaan kopioda levykkeeltä muille RM-koneille.

    Muihin koneisiin, jotka käyttävät Windows 3.1/3.11 -ohjelmaa, lisäämme seuraavat rivit progman.ini tiedostoon (löytyy c:\windows), mikä käytännössä jäädyttää ikonien näytön ja palauttaa sen "normaaliksi" käyttäjän poistuessa ohjelmasta ja palatessa Windowsiin - operaatio, jonka kaikki oppilaat tekevät puolen tunnin sessionsa päätteeksi:

    TYHJÄ RIVI
    [restrictions]
    Editlevel=4
    NoSaveSettings=l

    Huomaa tyhjä rivi ennen [restrictions] riviä, ja pienten ja suurten kirjainten käyttö. Muuta arvot 4 ja 1 molemmat 0:ksi kun haluat vapauttaa Windows-näytön muutosten tekemistä varten (vaikka vain yhteen ikoniin), lisätä uusia ikoneita jne. ja palauta arvot ennalleen näytön jäädyttämiseksi. Jokaisen näytön asetukset täytyy tehdä erikseen, mutta saan oppilailta siihen apua.

    Muissa kuin RM-koneissa oppilailla on vielä mahdollisuus päästä ohjelmistonhallintaan tai DOS:iin ja sotkea tiedostoja. Meillä on kuitenkin tiukka istumajärjestys, jonka avulla löydämme mahdolliset syylliset. Levykeasemien lukot estävät fyysisesti omien diskettien käytön tai ohjelmien kopionnin levykkeelle. Windows 98 PC:issä käytetään Visionsoftin Winlock-ohjelmaa takaamassa turvallisuutta.

  6. Sen lisäksi että otamme huomioon mahdolliset varkaudet, meillä on varotoimenpiteet myös laatimiemme materiaalien varalle: säännölliset varmuuskopiot, joita pidetään kotona tulipalon varalta. Tiedostot ovat arvokkaampia kuin tietokoneet, jotka on ainakin vakuutettu!

  7. Oma työmääräni: saan pieneltä oppilasryhmältä huomattavasti apua monissa tehtävissä materiaalien kopioinnista tietokoneille kaikenlaisten ongelmatilanteiden selvittelyyn. Heidän TVT tuntemuksensa on paljon parempi kuin minun. Koululla annettu apu on osa yhteiskuntapalvelusta, mutta kotona omalla ajalla tehdystä työstä maksan korvausta. Koska tuotamme jokseenkin kaiken käyttämämme materiaalin itse (ks. Ohjelmisto alla), tarvitsemme valtavasti apua. Vaikka joudunkin oikolukemaan tulokset, oppilaistyö kannattaa silti. Oppilaat ovat esimerkiksi laatineet sanalistoja .txt-muodossa erilaisiin ohjelmiin; valikoineet 20 käyttöön sopivaa artikkelia yli 200 artikkelia sisältävästä .txt-tiedostosta ja tallettaneet ne jokaisen omaksi tiedostokseen; käsitelleet tiedostoja Cloze-tekijäohjelmalla (opettajat ovat merkinneet etukäteen poistettavat sanat) ja viimeistelleet nämä harjoitukset Wordillä; kirjoittaneet sanoja ja niiden saksan-/espanjankielisä vastineita Bataille de Mots -ohjelmaan, jne. Samalla kun he ansaitsevat rahaa he myöskin oppivat, ja tämä maksaa meille noin 200 puntaa vuodessa.

1.4.1 Pohdittavaksi

Miten hyvin kuusi edellä esittettyä keskeistä asiaa soveltuvat omaan kouluusi? Jos eivät, miten tämä saattaisi vaikuttaa mahdollisuuksiisi integroida tieto- ja viestintäteknologiaa omaan opetusohjelmaasi?

1.5 Laitteistokysymykset

  1. Laitteiston valintaan vaikuttaa luultavasti eniten rahoitus. En suosittele verkkoa vieraiden kielten opetukseen; opettajilla ei ole sen ylläpitoon tarvittavaa asiantuntemusta (ei minullakaan ollut vuonna 1993 kun meille tuli verkko) ja siksi he joutuvat turvautumaan sellaisen henkilön apuun, joka on harvoin välittömästi ja jatkuvasti käytettävissä. Jos systeemi romahtaa, se aiheuttaa henkilökunnassa vähintäänkin ärtymystä; sitäpaitsi verkot nielevät rahaa serverin hankintaan, kaapelointiin ja muuhun sellaiseen. Ennen kaikkea verkoissa ei voida luotettavasti käyttää sellaisia useille käyttäjille tarkoitettuja multimediaohjelmia, jotka äänittävät oppilaan tuotoksen ja vertaavat sitä alkuperäiseen. Yksisuuntainen multimedialiikenne (eli ääntä käyttäjälle), Excel ja Word toimivat mainiosti verkossa; kaksisuuntainen liikenne ei; katso Moduuli 2.2. Itse hankkiuduin verkosta eroon heti kun se oli mahdollista enkä ole sitä katunut, ja uudet 40 multimedia-PC:täni tulevat kaikki olemaan itsenäisiä koneita. Nykyään on olemassa tehokkaita kopiointijärjestelmiä suurienkin tiedostojen siirtämiseen, ja jos yksi PC oikuttelee, käytössäni on edelleen 39 muuta.
  2. Vuonna 1997 käytössäni oli 16 multimedia-PC:tä, mikä pakotti oppilaat työskentelemään pareittain. Tämä toimi kohtuullisen hyvin. 1998 minulle annettiin (!) 25 vanhaa mutta luotettavaa 486:sta, joiden avulla oppilaat pystyivät itsenäiseen työskentelyyn muilla kuin multimediaohjelmilla. Lahjoitus mahdollisti sen, että vieraan kielen opettajat saivat jokainen käyttöönsä koneen, mikä lisäsi sekä materiaalien tuottamista että olemassaolevien materiaalien tuntemusta. Annoin myös kahdelle oppilaalle PC:n kotiin työkaluohjelmien käyttöä varten. Nämä oppilaat toivat sitten laatimansa materiaalit kouluun muiden käyttöön. Kielten osasto on myös jatkuvasti saanut 486-koneita muilta osastoilta, joiden opetusohjemat eivät niillä toimi. Tässä onkin selvä opetus: hyvin yksinkertainen tietokone riittää silloin kun ei käytetä multimediaohjelmia vaan esimerkiksi sellaisia ohjelmia kuten Fun with Texts. Käytämme jopa Fun with Texts-ohjelman DOS-versiota 12MHz-koneella (aivan, 12 megahertziä!!) ja se toimii mainiosti. Kun opetettavana on 32 oppilaan luokka, 16 tällaista tietokonetta on käytännössä parempi vaihtoehto kuin vaikkapa kolme Pentiumia.
  3. Toisaalta multimedian avulla voit käyttää sellaisia ohjelmia kuten Gap Kit ja suurta määrää valmiita CD-ROM -ohjelmia, ja tietysti tämä on optimaalinen ratkaisu, jos sinulla tarpeeksi rahaa käytössäsi.

1.5.1 Pohdittavaksi

Miten paljon koulusi haluaa panostaa laitteiston hankintaan ja mitä tällä rahalla voi saada?

1.6 Ohjelmistokysymykset

  1. Rajoita valikoimaa. Ohjelmistovalikoima on hämmentävän. Jos hankit liikaa erilaisia ohjelmisoja, valikoimastasi tulee palapeli, joka liittyy vain löyhästi kursseihin. Me päätimme keskittyä ensimmäisen vuonna Camsoftin Fun with Texts -ohjelmistoon, sillä materiaalia voi räätälöidä mitä tahansa oppikurssia, ikäryhmää ja kieltä varten. Opettajat tottuivat sen käyttämiseen ja samalla myös TVT:n käyttöön. Kirjoitimme tekstitiedostoja, jotka liittyivät suoraan tuttuihin kursseihin ja tekstinkäsittelyohjelmilla aikaisemmin laadittuja materiaaleja voitiin siirtää Fun with Texts -ohjelmaan ja nopeasti muuntaa toimiviksi harjoituksiksi. Oppilaat saatiin myös mukaan ja auttoivat materiaalien kirjoittamisessa tekstiedostoiksi. Nykyinen kokoelmamme koostuu seuraavista materiaaleista:

    ranska

  1. Muut ohjelmat: kaikkia näitä tekstitiedostoja voidaan käsitellä (ja on käsitelty) sellaisilla työkaluohjelmilla kuten Camsoftin Gap Kit, jossa tekstissä olevat aukot yhdistetään äänitiedostoon, sekä Language Supportin Easy-to-Speak, jossa oppilaat kuulevat fraasin, äänittävät oman tuotoksensa ja vertaavat alkuperäiseen. Vuonna 1998 löysimme Cloze-harjoituksia laativan ohjelman, joka käyttää .txt-muodossa olevaa aineistoa. Koska olimme muuntaneet kaikki Fun with Texts -tiedostot .txt-muotoon jo aiemmin, pystyimme tuottamaan satoja Cloze-harjoituksia suhteellisen helposti ja ne on tulostettu traditionaalista luokkaopetusta varten. Suurin urakka oli äänittää tuhansia fraaseja .wav-tiedostoiksi, jotka voitaisiin liittää Gap Kit-ohjelmaan. Aikaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi käytettävissä, joten luovuimme tehtävästä melko pian. Eräs yritys tarjoutui äänittämään 5000 fraasia CD-ROM:lle hintaan ,5000, minkä jälkeen meidän olisi vielä pitänyt trimmata niistä jokainen. Lopulta kuitenkin löysimme free lance -firman, joka teki koko työn hintaan £150 per 2000 fraasia.
  2. Tekstinkäsittely: käyttäen Word for Windows 2.0 -ohjelmaa kirjoitimme mallipohjia erilaisille aktiviteeteille ja tallensimme ne read-only -muodossa, jotta oppilaat eivät pääsisi niitä tuhoamaan. Oppilaat käyttivät Word:iä laajojen tekstikokonaisuuksien selailuun (esim. uutisartikkelit), mikä on joustavampaa kuin ko. materiaalin ostaminen kirjana.
  3. Bataille de mots / Wortgefecht / Batalla de palabras: avaruussotatyyppinen peli, josta oppilaat pitävät suunnattomasti. Olemme oppilaiden kanssa kirjoittaneet ohjelmaan sisään sanastoa Fun with Texts -tiedostosta, mikä tarjoaa hauskaa vaihtelua ja tuttua materiaalia.
  4. Topguns: tulossa Camsoftilta; Bataillen multimediaversio, jossa käyttäjä kuulee yhden tai useamman kuvaruudulla olevan sanan tai fraasin ja klikkaa oikeaa vaihtoehtoa. Oikeaan osuminen palkitaan sekä ääni- että kuvasignaalilla, väärästä taas saa samanlaisia rangaistuksia. Ohjelma käyttää hyväksi samoja ääni- ja tekstitiedostoja kuin GapKit / Fun with Texts.

Koska meillä on noin 20 eri kurssia vuosittain, olemme huomanneet, että vain yhden uuden työkaluohjelman ottaminen käyttöön vuosittain on mahdollista. Kaikki ohjelmat on valittu sen perusteella, että ne soveltuvat kaikenikäisille; oppilaat oppivat käyttämään jokaista ohjelmaa 7. luokalla, minkä jälkeen he voivat unohtaa teknologian ja keskittyä kieleen.

Jos sinusta tuntuu, että et halua keksiä pyörää uudelleen, laatimamme Fun with Texts GCSE -materiaali on nyt saatavilla Camsoftin kautta ja siihen liittyvät äänitiedostot ilmestyvät pikapuoliin. Camsoftin webbisivuilla on luettelo ohjelmista, joita voi ostaa erilaisia kursseja varten: http://www.camsoftpartners.co.uk.

1.6.1 Pohdittavaksi

Millaisia ohjelmia suunnittelet käyttäväsi opetuksessa?

1.7 Tulevaisuudennäkymät

  1. Internet: tarjolla on ohjelmia, joiden avulla voi kaapata kokonaisen www-sivun tai sen osan, jonka voi sitten kopioida jokaiselle koneelle ja selailla Internet Explorer -ohjelmalla. Tämän avulla oppilaiden Internetin käyttöä voi kontrolloida ja se ratkaisee myös sen ongelman, että Internetiä käytettäisiin työskentelytilanteen ulkopuolella. Erilaisia aktiviteetteja varmasti syntyy itsestään....
  2. Sähköposti: videoneuvotteluprojektin osana oppilaiden tulee kasvokkain tapahtuvan keskustelun jälkeen lähettää sähköpostitse ranskalaiselle kumppanilleen yhteenveto käsitellyistä asioista ja ideoista. Nämä viestit voidaan sitten korjata ja palauttaa.

Richard Hamilton, Head of MFL, Cox Green Comprehensive School, Maidenhead, SL6 3AX, UK.
Puh & Fax: +44 1628 633837
Email: cgschool@globalnet.co.uk

Tapausselostus 2:
The Brealey Centre, St. George's Technology College, Sleaford, Englanti
Bertold Weidmann

2.1 St. George's Technology College, taustaa

St. George's Technology College palvelee Sleafordin kaupunkia ja sitä ympäröivää maaseutua. Alueella toimivat kaksi vain pojille tai tytöille tarkoitettua koulua houkuttelevat oppilaikseen parhaat (noin) 25% ikäluokasta. Kuitenkin viime vuosina yhä useammat vanhemmat ovat halunneet laittaa 11+ -kokeen läpäisseet lapsensa St. George'siin, joka on 11 - 18 -vuotiaille tarkoitettu yhtenäiskoulu. Sleafordin kolmella keskiasteen koululla on yhteinen lukio (sixth form) yli 16-vuotiaille oppilaille. Oppilaat ovat kirjoilla omassa koulussaan, mutta voivat valita minkä tahansa toisen koulun tarjoaman kurssin. Tällä hetkellä Sleafordin yhdistetyssä lukiossa (Sleaford Joint Sixth Form) on noin 500 oppilasta ja St. George'sin koulussa yli 1200 oppilasta.

St. George'sissa on vieraiden kielten opetuksella pitkät perinteet alkaen 1980-luvun alusta, jolloin se sai lahjoituksena huomattavan rahasumman silloisessa Englannissa - ja ehkä muuallakin maailmassa - ainutlaatuisen kielenopetuskonseptin toteuttamiseen.

2.2 The Brealey Languages Centre (BLC)

BLC avattiin virallisesti vuonna 1985 tarkoitukseen rakennetuissa tiloissa. Rakennus koostuu alunperin sen keskellä sijaitsevasta avoimesta tilasta - johon mahtui jopa neljä oppijaryhmää - kahdesta luokkahuoneesta ja joukosta yleisiä tiloja. Vuonna 1990 siihen lisättiin kolme luokkahuonetta, opettajainhuone sekä kaksi toimistoa. Kahdeksankulmainen avoin keskitila on edelleen keskuksen sydän.

Opettajan konsolin ympärillä on 37 pyöreää pöytää. Näistä jokaiseen liittyy kolme työasemaa, joiden vieressä kaksi oppilasta mahtuu istumaan vierekkäin. Jokaisessa työsasemassa on tietokone ja kielistudiopääte.
BLC:n erityispiirre on, että sekä tietokoneet että studiolaitteet ovat alusta pitäen olleen verkossa. Mutta vaikka oppilailla on käytössään neljännen sukupolven tietokoneet, he käyttävät silti alkuperäisiä Tandbergin kielistudiolaitteita. 1990-luvun puolivälissä Tandberg asensi edistyneemmän audiosysteemin 15:sta uuteen työasemaan.

Tandbergin laitteisto on osoittautunut erittäin kestäväksi ja luotettavaksi. Vaikka vanhaa nauhurisysteemiä onkin vaikea yhdistää uusimpiin tietokoneisiin, se täyttää kuitenkin päätarkoituksensa eli mahdollistaa kuuntelu- ja puhumistaitojen kehittämisen. Myös henkilökunta on ollut tyytyväinen siihen, että he pystyvät edelleen soittamaan tai kopiomaan sekä itse tuotettuja että kaupallisia äänitteitä opettajan konsolista kaikille oppilaille. BLC ei kuitenkaan voi jäädä analogiseksi vaan sen on muututtava digitaaliseksi myös äänitteiden osalta. Keskuksen kehityksessä voidaankin havaita kolme vaihetta:

  1. 1985–1994 omavarainen yksikkö
  2. 1994–1998 osa laajentuvaa College Networkia
  3. 1998- BLC online ja National Grid for Learning -aloite

2.3 Vaihe 1: BLC omavaraisena yksikkönä

Vuodesta 1985 vuoteen 1994 ainoat interaktiiviset linkit BLC:stä ulkomaailmaan olivat modeemien kautta. Kerran yritettiin laajentaa BBC Acorn -verkkoa koulun muihin osiin, mutta sen jälkeen kun ensimmäinen luokkahuonepohjainen PC-verkko rakennettiin muualle kouluun, projektista luovuttiin. BLC:n henkilökunta pystyi äänittämään radio-ohjelmia ja satelliittilähetyksiä, joita viimeksimainittuja käytettiin luokkahuoneissa mutta ei BLC:ssä. Tänä aikana henkilökunta käytti paljon Fun with Texts -ohjelmaa ja lisäsi siihen vuosien varrella suuren määrän tiedostoja.

2.4 Vaihe 2: BLC osana laajentuvaa College Networkia

Sen jälkeen kun St. George's oli saanut erityiskoulun aseman, koko kouluun alettiin rakentaa verkkoa vuonna 1994. Siitä lähtien BLC on ollut kaikkien koulun palvelimien ja muiden keskeisten palvelujen kuten varmistuslaitteiden sijaintipaikka. Ensimmäistä kertaa historiansa aikana BLC joutui ottamaan huomioon koko koulussa tapahtuvan kehityksen, sillä muut ainealueet käyttivät sen laitteita silloin, kun kielten opetukselta jäi vapaata aikaa.

Tässä vaiheessa jokainen kielten luokka sai yhden session BLC säilyttäen silti oman luokkahuoneensa. Kaksoisluokkasysteemi mahdollisti sen, että opettaja voi viedä oppilaansa BLC:hen silloin, kun he olivat valmiita aloittamaan tietokoneavusteisia harjoituksia ja viedä heidät takaisin luokkahuoneeseen kun he olivat lopettaneet. Muiden ainealueiden opettajien mielestä tietokoneaikaa haaskaantui näin toimittaessa. Toisaalta vieraiden kielten opettajat olivat sitä mieltä, että olisi ollut epäasianmukaista viedä oppilaat BLC:hen ilman, että heitä valmisteltiin siihen ennakolta - päätös, jonka kaikkien opettajien oletetaan nykyisin tekevän, eli milloin TVT:tä käytetään opetuksessa ja milloin taas ei.

Uusi College Network teki viimein mahdolliseksi opettajille ja oppilaille käyttää tietokoneavusteista oppimateriaalia verkkoon liitetyissä luokkahuoneissa koulun päärakennuksessa. Kakkosvaiheen aikana BLC:hen lisättiin myös kolme uutta luokkahuonetta.

1990-luvun alkupuolelta lähtien BLC:n henkilökunta on ollut aktiivisesti mukana tuottamassa online-opetusmateriaalia kieltenopetukseen, alkaen puhtaasta tekstimateriaalista ja vähitellen laajentaen grafiikkaan ja ääneen. Fun with Texts on säilyttänyt asemansa suosikkina ja sen käyttö on helpottunut sen jälkeen kun vanha DOS-versio korvattiin Windows-versiolla. Multimedian kehittäminen, jota pidettiin vallankumouksellisena silloin kun vielä käytettiin CD-ROMeja, nopeutui sitä mukaan kun tietokoneet muuttuivat nopeammiksi ja päästiin Internetiin ja World Wide Webiin.

2.5 Vaihe 3: BLC online ja National Grid for Learning -aloite

Seuraava virstanpylväs TVT:n kieltenopetuskäytössä oli ISDN-linjan asentaminen nopeamman Internetiin pääsyn mahdollistamiseksi. Mahdollisuudet piti kaksinkertaistaa ja se onnistui British Telecomin kouluille tarkoitetun kiinteähintaisen paketin avulla (kaapeliyhteys ei valitettavasti tule olemaan Sleafordissa ainakaan näillä näkymin mahdollinen).

TVT-tukihenkilöiden rohkaisemina ja tukemina opettajat alkoivat pian kokeilla Internet-teknologiaa uudenlaisten oppimateriaalien tekemiseen: selainpohjaisia tehtäviä ja harjoituksia. Henkilökunta käyttää edelleen työvälineohjelmia (saksankielisen taulukko-ohjelman käyttö on eräs vieraan kielen soveltamisesimerkki), Fun with Texts, Chatter ja muita opetusohjelmapaketteja. Nopeasti kehittyvä Web-teknologia - animaatio, interaktiivisuus ja monet muut ominaisuudet - tarjoavat hyviä mahdollisuuksia kielten opettamiselle (ja testaamiselle). TVT-tukihenkilöt ovat tehneet sovelluksen, jonka avulla voidaan esittää verkosta siepattuja ja koululla prosessoituja ja eriytettyjä videokatkelmia. St. George'sin sisäisen verkon kautta oppilaat voivat selata tietoja Saksaan suuntautuvaa opintomatkaa varten ja laajentaa hakuaan menemällä osoitteeseen www.entry.de, joka on yksi monista sivuista, joilta löytyy tietoa vierailun kohteena olevista kaupungeista.

BLC:ssä ollaan yhä innostuneempia täydentämään sovellusohjelmia, CD-ROM:eja ja valmiita paketteja www-materiaalilla. Tätä kehitystä on tukenut kaksi tekijää: pääsy kotoa Internetiin ja National Grid for Learning -hanke. Tämä sekä muut hallituksen hankkeet kuten Computers for Teachers, ICT Training for Teachers (NOF), Key Skill IT ja paikalliset, alueelliset ja kansalliset tavoitteet tulevat muovaamaan BLC:n kehitystä tulevaisuudessa. St. George'sissa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, millainen vaikutus National Gridillä tulee olemaan oppilaiden ja opettajien, opettamisen ja oppimistyylien sekä oppimissaavutusten kannalta.

Kuten kansallinen luku- ja kirjoitustaitokampanja, National Grid on osoittautunut erittäin merkittäväksi Lincolnshiressä. Päättäessään NETLinc -peruskoulun ala-asteen oppilailla on hyvät tiedot ja taidot TVT:n käytöstä ja heillä on kokemusta paikallisverkkojen ja Internetin käyttämisestä. Jotkut ovat jopa oppineet tekemään www-sivuja. Yläasteiden täytyy ottaa huomioon kouluihin tulevien uusien ikäluokkien parantunut tieto- ja taitotaso suunnitellessaan omaa TVT-ohjelmaansa. Joillain yläasteilla tulee olemaan ongelmia, koska niiden käytössäoleva teknologia on vanhentunuttta. Tällaisessa tapauksessa oppilaat joutuvat "ottamaan takapakkia" ja käyttämään vanhempia tietokoneita ja ohjelmistoja, jonka seurauksena heidän on vaikeaa tai jopa mahdotonta käyttää hyväkseen NETLinc-kotikoneisiin tallentamaansa kouluaineistoa. Tällä hetkellä erilaiset tietokoneet ja ohjelmistot vaikeuttavat siirtymistä ala-asteelta yläasteelle. NETLincin tavoitteena on poistaa tämä ongelma. BLC:nkään tietokoneet eivät ole kokonaan NETLincin spesifikaatioiden mukaisia ja mikä vielä tärkeämpää, koulun ohjelmistot ovat yhden version vanhempia kuin NETLincin. St. George's on ratkaissut ongelman asentamalla NETLincin käyttämät ohjelmistot koulun verkon yhteen osaan.

Seuraava suuri haaste National Grid -hankkeen puitteissa on laajakaistaistaisten yhteyksien kehittämisprojekti. Osana East Midlandsin yhteenliittymää, NETLinc asentaa laajakaistayhteydet kymmeneen pilottikouluun ensi vuonna. St. George'sin tavoitteena on päivittää ISDN-linjansa ennen hallituksen asettamaa vuoden 2002 tavoitetta. Vaikka kaikki koulun koneet selviytyivät vuosituhannen vaihtumisesta ongelmitta, jotkut niistä ei ole tarpeeksi tehokkaita kestämään laajakaistayhteyden aiheuttamaa datan määrää ja siirtonopeutta. Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta todennäköisin ratkaisu on päivittää BCL:n 15 työasemaa laajakaistaosastoksi ja toivon mukaan samalla hankkia Tandbergin uusin ohjelmisto, joka mahdollistaisi kielistudiotyyppisten palvelujen laajentamisen College Networkiin ja muille ainealueille. Mitä nopeampaa tekninen kehitys on, sitä tärkeämmäksi tulee teknisen tukihenkilöstön ja opettajakunnan yhteistyö: vain yhdessä työskentelemällä voidaan tarjota käyttövarmoja ja innovatiivisia opetusresursseja.

2.6 St. George'sin tavoitteet ja päämäärät

St. George'sin kaksi mottoa ovat "tavoitteet korkealla" ja "parasta kaikille". Koska koulu on erikoistunut teknologiaan, se painottaa erityisesti TVT:n käyttöä. Pyrkiessään oppimisen tason kohottamiseen, St. George'sin tavoitteena on laajentaa oppilaiden oppimistyylejä ja edistää entistä itsenäisempää oppimista. Viimeksi mainittua edistetään koulun kaikessa opetuksessa mutta sitä täytyy tapahtua myös kotona. Koulu pitää TVT:tä keskeisenä uuden oppimisen edistämisessä. St.George'sin tavoitteena on:

(a) lisätä vapaasti käytettävissä olevien työpisteiden määrää, joista osa sijaitseen BLC:ssä, ja
(b) laittaa osia opetusohjelmasta saataville Internetiin.

Tällä TVT-resurssien laajentamisella on tärkeitä seuraamuksia sille, miten niitä hoidetaan ja valvotaan. Oppilailla on ollut useita vuosia mahdollisuus kuljettaa diskettejä kodin ja koulun välillä. Tänä aikana on havaittu vain harvoja viruksia - kaikeksi onneksi ne eivät ole olleet tahallisia ja ne on pystytty tehokkaasti torjumaan. Kuitenkin suunniteltu avoimempi systeemi edellyttää parempaa suojaa sekä viruksia että ulkopuolisia hakkereita vastaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että kokeillut ja hyviksi havaitut opetus- ja oppimisresurssit saadaan muokattua sellaiseen muotoon, että niitä voidaan tarjota Internetin kautta ja yksittäiset oppijat voivat niitä käyttää omassa tahdissaan.

2.7 Tulevaisuuden haasteet

St. George's ei pysty uusimaan tietokoneitaan joka vuosi, vaan sen on käytettävä niitä mahdollisimman tehokkaasti useiden vuosien ajan. BLC:n tietokoneet eivät ole viimeisintä mallia, mutta - opettajien kannalta - tarpeeksi tehokkaita pyörittämään verkossa olevia multimediaohjelmia ja selviytymään Internetissä olevasta, liikkuvaa kuvaa sisältävästä aineistosta. Oppilailla on luonnollisesti omat odotuksensa TVT-työasemien suhteen: he haluaisivat tehokkaampia ja nopeampia koneita.

Lisäinvestoinnit on perusteltava vaikutuksilla, joita niillä on vieraiden kielten opetuksen kannalta eli oppilaiden saavutustasoon, jota ei mitata ainoastaan arvosanoina vaan myös lisäarvon mukaan. St. George'sissa pidämme keskeisenä opetuksen ja oppimisen laatua, eikä niinkään TVT-laitteistojemme ajanmukaisuutta. Tulevaisuuden kannalta koulumme johdon ja henkilökunnan täytyy ratkaista useita kysymyksiä:

St. George'sissa emme ole vielä löytäneet vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta jatkamme etsimistä - ja kuulisimme mielellämme niiden mielipiteitä, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan jatkuvaan keskusteluun ICT4LT:n puitteissa.

Bertold Weidmann, St George’s College of Technology, Sleaford, NG34 7PS, UK.
Email: Bertold.Weidmann@netlink.org.uk

Tapausselostus 3:
Kokemuksia opiskelijoiden pyörittämästä itseopiskelukeskuksesta, Münsterin yliopiston englannin laitos
Stephan Gabel ja Lienhard Legenhausen

3.1 Taustaa

Englannin kielen laitos Münsterin yliopistossa - joka 45 000 opiskelijoineen on eräs Saksan suurimmista yliopistoista - tarjoaa filosofian kandidaatin ja tohtorintutkinnon suorittamiseen tähtääviä kursseja englannin kielessä ja kirjallisuudessa sekä ELT-kursseja tuleville englannin opettajille. Suurin osa opiskelijoista on opiskellut vähintään yhdeksän vuotta englantia yliopistoon tullessaan. Lisäksi useimmat ovat viettäneet ainakin puoli vuotta englantia puhuvassa maassa, joko yliopistossa tai opetusharjoittelijoina, siihen mennessä kun he lopettavat opiskelunsa.

3.2 Perustelut

3.2.1 Keskuksen toiminnot

Kun ajatellaan keskuksen historiaa, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että englannin laitoksen itseopiskelukeskus (Self-Access Centre (SAC)), joka avattiin keväällä 1993, muistuttaa hyvin vähän muiden laitosten itseopiskelukeskuksia, sillä se ei ole koskaan pannut paljon painoa tietokoneavusteiselle kielten opetukselle traditionaalisessa mielessä. Opiskelijat pikemminkin käyttävät keskuksen tarjoamia erilaisia mahdollisuuksia hyväkseen opiskellessaan kirjallisuutta, kielitiedettä tai sosiokulttuurisia aineita, tai vain tavatakseen tovereitaan ja puhuakseen englantia. SAC toimii:

Lyhyesti sanottuna SAC on paljon muutakin kuin tietokoavusteinen kielistudio; pikemminkin se on keskus, jossa opiskelijoilla on käytettävissään erilaisia resursseja.

3.2.2 Organisaatio

Se mikä tekee SAC:stä merkittävän - ehkä jopa ainutlaatuisen - multimediakielikeskuksen, on sen organisaatio: SAC:n toiminnan pyörittämisestä huolehtivat enimmäkseen opiskelijat itse.

Keskuksen toiminnasta huolehtimisen siirtäminen opiskelijoille johtui olennaisesti kahdesta asiasta. Ensiksikään ei voida kieltää sitä, että päätökseen vaikuttivat taloudelliset seikat. Vaikka osoittautui jokseenkin helpoksi saada rahoitusta keskuksen perustamiseen - laitteiston ja kaluston rahoittivat yhdessä opetusministeriö ja Münsterin yliopisto - mutta mainitut tahot osoittautuivat kitsaammiksi kun tuli kyse vakituisen henkilökunnan palkkaamisesta. Lukuun ottamatta ensimmäisiä kuukausia, jolloin yhden lehtorin työmäärää vähenettiin materiaalin suunnittelua varten, SAC:n henkilökunta on koostunut vain kahdesta opetusharjoittelijasta, jotka tekevät työtä 16 tuntia viikossa. Koska itseopiskelukeskuksen toiminnan pyörittämiseen liittyy valtava määrä aikaavieviä tehtäviä (laitteiden ylläpito, materiaalin kehittäminen, dokumentaatio ja ohjelmien asentaminen, oppijoiden ohjaaminen, valvonta, jne.), oli alusta alkaen selvää, että tämä ei riittäisi ja että meidän pitäisi turvautua vapaaehtoiseen opiskelijatyövoimaan.

Toisaalta päätös perustui näkemykseen, että jos suhtaudumme vakavasti sellaisiin periaatteisiin kuten autonominen oppiminen, meidän tulee toimia sen mukaisesti. Tämän vuoksi opiskelijat otettiin mukaan jo suunnitteluvaiheessa ja myös myöhemmin neuvoteltaessa laitteiden toimittajien kanssa sekä päätettäessä hankittavasta materiaalista ja keskuksen organisoimisesta. Opiskelijoista koostuva tukitiimi huolehtii nyt SAC:n organisaatiosta. Tukitiimi päättää siitä, millaisia materiaaleja ostetaan, järjestää ohjelmien käyttökursseja ja organisoi vapaa-ajan toimintaa. Yksittäiset opiskelijat tarjoutuvat myös järjestämään työpajoja tai tutoriaaleja sekä kehittämään materiaaleja toisille opiskelijoille (esim. tietokoneavusteisia kielenoppimisohjelmia, ohjelmien dokumentointia ja räätälöityjä manuaaleja). Tämän lisäksi melkoinen joukko vapaaehtoisia opiskelijoita valvoo keskusta sen aukioloaikana. Lisätietoa opiskelijoiden toiminnasta on kappaleessa 3.4.

3.3 Laitteisto ja ohjelmat

Mitä SAC:n tekniseen laitteistoon tulee, tässä yhteydessä kannattaa huomauttaa, että keskuksessa tehdään parhaillaan (huhtikuussa 2000) muutostöitä, joiden aikana suuri osa alkuperäisestä laitteistosta korvataan uudella ja työasemien lukumäärä kaksikertaistetaan. Tämän lisäksi yhteen uusista huoneista hankitaan projektori, joten tiloja voidaan käyttää normaalien yliopistokurssien pitämiseen mutta samalla myös itseopiskeluun.

SAC:ia perustettaessa oli selvää, että vain räätälöity keskus vastaisi opiskelijoidemme tarpeita. Valmiit ratkaisut osoittautuivat liian kalliiksi eivätkä ne tarjonneet erilaisten opintojen edellyttämää joustavuutta ja avoimmuutta. Tästä syystä teknistä laitteistoa hankittiin eri valmistajilta. Kun keskus avataan uudelleen kesällä 2000, siellä tulee olemaan:

Tarjolla olevat tietokoneohjelmat sisältävät:

Lisätietoja ohjelmista, katso SAC catalogue.

Koska SAC:n opiskelijavalvojat, eivätkä keskuksen käyttäjätkään, ole yleensä tietokone-eksperttejä, verkko on organisoitu niin oppijaystävällisesti kuin mahdollista. Moni opiskelija saattaisi muuteen kaihtaa tietokoneiden käyttöä tai ainakin antaisi periksi heti kun ongelmia ilmaantuu. Ensimmäisen innostuksen puuskan jälkeen opiskelijoiden kiinnostus olisi saattanut hiipua ja keskus jäädä tyhjilleen. Tämän vuoksi materiaalien käytön täytyi olla "idioottivarmaa" ja tavallisen käyttäjän pääsy sotkemaan asetuksia piti tehdä mahdottomaksi. Näistä syistä kehitimme oman käyttöliittymän nimeltä Guide to the SAC, joka standardisoi sekä näyttöjen lay-outin että polut sovellusohjelmiin siten, että ohjelmiin päästää ainoastaan käyttöliittymästä. Lisäksi oppaasta löytyy luettelo itseopiskelumateriaaleista, opetusohjelmia tietokoneen käytöstä aloittelijoille sekä informatiivinen hypertekstisysteemi, joka esittelee erilaisia mahdollisia opiskelureittejä ja ohjaa opiskelijoita aiheisiin liittyviin materiaaleihin. Se sisältää myös SAC:n tapahtumakalenterin. Käyttöliittymän alkuperäinen versio oli ohjelmoitu Multimedia ToolBook:illa, mutta nyt on työn alla HTML-versio, joka valmistuu lopullisesti kesällä 2000.

3.4 Opiskelijoiden työskentely SAC:ssa - kokemuksia

Kuten edellä kerrottiin, opiskelijoiden työskentely SAC:ssa on monipuolista ja siksi onkin vaikeaa valita kaikkein merkittävintä opiskelutoimintaa. Seuraavat esimerkit edustavatkin siksi satunnaista otosta ja eivät välttämättä kata projektien ja toimintojen koko kirjoa. Opiskelijoiden aloitteet ovat esimerkiksi johtaneet erilaisten työpajojen perustamiseen. Keskuksessa on pidetty useita luovan kirjoittamisen työpajoja, kuten runouden ja proosan työpaja talvella 1998/1999, joista on kehkeytynyt sekä julkisia luentatilaisuuksia että jopa julkaisuja kuten 'UN-TITLED' (1999), kirjoittajina C. Ryan, R. Swadzba & A. Wilke. Tämän lisäksi syntyperäinen kielenpuhuja pitää työpajaa opiskelijoille, jotka kaipaavat apua kirjallisissa töissään. Työpaja aloitti esseiden kirjoittamisen tutoriaalina nimellä 'The Writing Place', ja kehittyi siitä instituutioksi, joka tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden keskustella kieliongelmistaan ja muistakin vaikeuksista. Muita työpajoja ovat esimerkiksi elokuvakerho, joka esittää viikottain elokuvia ja tarjoaa niistä tietoa, sekä useita teknologiaan liittyviä ryhmiä, esimerkiksi HTML-ohjelmoinnista, sähköpostista ja Internetistä. SAC järjestää opiskelijavoimin myös säännöllisesti keskuksessa tarjolla olevien ohjelmien esittelyjä.

Melkoinen osa opiskelijoiden toiminnasta liittyi alunperin tavallisiin ELT-kursseihin. Monia itsenäisiä opiskeluryhmiä on muodostunut, joista useat käyttävät hyväkseen educational MOO-ympäristöjä tai sähköpostia projektiyhteistyössä amerikkalaisten partnerien kanssa. Muita ryhmiä on syntynyt englannin opetukseen tarkoitettujen materiaalien laatimiskurssin tuloksena. Nämä ovat poikineet melkoisesti oppimateriaaleja, joten suurin osa SAC:ssa käytetystä ei-kaupallisesta materiaalista ja tietokoneavusteisista harjoituksista on opiskelijoiden tuottamaa. Tekemällä oppimista on siis varsinkin näissä ryhmissä harrastettu johdonmukaisesti. Ohjelmoimalla harjoituksia tovereitaan varten ja dokumentoimalla niitä tai räätälöimällä olemassaolevia manuaaleja (esim 'Don't Panic!' -kirjanen), opiskelijat ovat saavuttaneet tärkeitä oppimistavoitteita metodologissa, lingvistisissä ja muissa akateemissa opinnoissaan.

Kuten esimerkeistä käy ilmi, SAC:sta on tullut opiskelijoille tärkeä paikka, jossa he mielellään tapaavat toisiaan. Tätä osoittaa myös se, että keskuksessa järjestetään usein opiskelijoiden sosiaalisia tilaisuuksia kuten joulujuhliatai heinäkuun 4. päivän juhlia. Keskusta säännöllisesti valvovien vapaaehtoisten, joiden paikallaolo takaa pitkän aukioloajan, suuri määrä (tällä hetkellä n. 50) osoittaa myös, että keskuksen toimintaa arvostetaan yleisesti. Opiskelijat käyttävät paljon aikaa tovereidensa tukemiseen ja materiaalien tuottamiseen. Ainoa palkkio, jonka he tästä saavat, on avain ja SAC:n resurssien rajoittamaton käyttöoikeus. Vaikka SAC:n toiminnan hyötyä ei ole vielä systemaattisesti arvioitu pitkällä aikavälillä, olemassa on (ylläolevan epäsuoran evidenssin lisäksi) useita tutkimuksia, jotka näyttävät tukevan itseoppimisen kannattajien väitteitä. Tässä yhteydessä mainittakoon oppijoiden itseoppimiskäyttäytymistä käsittelevä pro gradu -työ sekä tohtorinväitöskirja, jossa arvioidaan oppimisprosessin ja interaktion laadullisia tekijöitä CMC-projekteissa.

3.5 Johtopäätökset

Innovatiivinen konseptimme ei ole ainoastaan kestänyt käytännön testiä vaan jopa ylittänyt alkuperäiset odotuksemme vilkkaan, kommunikatiivisen ja informatiivisen keskuksen kehittämisestä. Opiskelijat ovat samaistuneet keskuksen perusajatukseen ja tavoitteisiin ja heille on jopa kehittynyt tunne siitä, että keskus on heidän omansa. Eräs tämän asenteen sivutuotteista on se, että minkäänlaisia menetyksiä tai vahingontekoja ei ole tapahtunut koko toiminta-aikana eikä ole ollut tarpeen millään lailla sensuroida Internetin tai CMC:n käyttämistä. Keskuksemme voikin sanoa vahvistavan niiden uskoa, jotka ovat vakuuttuneita autonomisen oppimisen siunauksellisuudesta.

Stephan Gabel & Lienhard Legenhausen, Englisches Seminar, Westfälische Wilhelms-Universität Münster, Johannisstr. 12-20, D-48143 Münster, Germany.
URL: http://www.sac.uni-muenster.de/
Emails: Stephan.Gabel@uni-muenster.de & legenha@uni-muenster.de
Puh: +49 251 832 9224
Fax: +49 251 832 4827

Tapausselostus 4:
Kielikeskus, Gentin yliopisto, Belgia
Valère Meus

selfstudy facility at the RUG language centreGentin yliopiston kielikeskus järjestää kielikursseja yli 3000 opiskelijalle vuodessa ja heillä on mahdollisuus seurata 63 kurssia yhdeksässä eri kielessä. Kursseille osallistuu opiskelijoita yliopistosta, muista korkeakoulutasoisista oppilaitoksista ja teollisuudesta sekä yksityisiä kansalaisia:
http://www.uct.UGent.be/eng/index.htm

 


'old' language laboratory self-study4.1 Itseopiskelu: lähtökohta

 

Alusta lähtien itseopiskelu on ollut opetusmetodologiamme keskeinen osa: noin kolmannes jokaisen kielikurssin kestosta käytetään itseopiskeluun. Alunperin valitsimme nk. monimediasysteemin, johon kuului analogisia audio- ja videonauhoja sekä harjoitusmonisteita, jotka kaikki oli kehitetty kielikeskuksessa. Materiaalit oli integroitu osaksi varsinaisia kielikursseja. Kymmenen vuotta sitten annoimme opiskelijoiden käyttöön oppituntien ulkopuolella tapahtuvaan opiskeluun opiskeluluokan, jossa jokaisella on käytössään sekä kielistudiolaitteet että videomonitori.


teacher using a cassette recorder in his lecture4.2 Multimedia: monimedia versus multimedia

 

Tänä päivänä kielistudioiden edustama monimedia on vanhentunutta. Opiskelijat ja opettajat haluavat joustavampia oppimisympäristöjä, jotka ovat - ideaalitapauksissa - itseohjaavia. Viime vuosina tietokoneista on tullut entistä käyttäjäystävällisempiä. Tämä on saanut asiakkaamme vaatimaan interaktiivisuuden tason nostamista. Samalla kehitys on kulkemassa hyvään suuntaan, sillä opettajat pystyvät antamaan opiskelijoilleen yksilöllisempää tukea automaattisen edistymisen seuraamisen ja kontrolloimisen avulla.

Jo terminä multimedia antaa ymmärtää, että eri medioden integrointi on siinä tehokkaampaa kuin traditionaalisessa oppimisympäristössä. Tästä on sitten vain yksi askel reaalimaailman integroimiseen oppimateriaaleihin Internetin välityksellä. Mahdollisuudet tuntuvat paranevan päivittäin: sähköposti, text chat, voice chat, videoneuvottelu ja NetMeetingin kaltaisten ohjelmien tarjoamat välineet ovat vain yleisesti tunnetuimpia esimerkkejä.


teacher's console of the analogue language laboratory4.3 Kokonaisuuden luominen: hyvää innovaatiota ei ole ilman vanhan ja uuden yhteenliittämistä

 

Meidän täytyi kuitenkin olla varovaisia, ettemme uudistuksia tehdessämme vahingossa hankkiutuisi eroon vanhan systeemin hyvistä puolista: uusien teknologioiden tulisi taata vähintään samantasoinen käyttömahdollisuus, interaktiivisuus ja käyttäjäystävällisyys kuin vanhempien. Opettajien pitää myöskin pystyä laatimaan uusiin oppimisympäristöihin soveltuvia materiaaleja. Tästä syystä tarvittaan tehokasta tukea erilaisille tekijäohjelmaympäristöille.

Niinpä vuonna 1998 avattiin ensimmäinen täysin digitalisoitu itseopiskelutila. Kielikeskukseen rakennettiin LAN-ympäristössä oleva selainpohjainen toimintaympäristö Internet-yhteyksineen. Vanhat kielistudiomateriaalit tallennettiin suurelle kovalevylle ja niitä voidaan nyt käyttää kaupallisesti saatavilla olevan ohjelmallisen kielistudionauhurin avulla. Tällä hetkellä systeemioperaattorilla on apunaan koulutettu teknikko. Koska toimintaympäristömme on selainpohjainen, siihen pystytään tulevaisuudessakin helposti integroimaan uusia konsepteja.

4.4 Laitteisto: inventaario


Ensimmäisenä askeleena kohti multimedian tuloa kielikeskukseen itseopiskelutila uudistettiin. Kielistudio korvattiin Sun Enterprisin Unix-palvelimella (72Gb kovalevytilaa), johon liitettiin 25 Pentium 166MMX -konetta (32Mb RAM ja 2Gb kovalevyt). Jokainen näistä tietokoneista on varustettu täydellisellä duplex SoundBlaster -äänikortilla, 20x CD-ROM -asemalla, Windows NT:llä ja luonnollisesti Internet-yhteydellä. Monitorit on upotettu työpöytien sisään lasilevyn alle, millä saadaan aikaan vanha "luokkahuonetunnelma" (katso kuva kappaleessa 4.5). Tällä tavoin pöytiä voidaan helposti käyttää muistiinpanojen kirjoittamiseen eivätkä käyttäjät pääse käsiksi säätönappuloihin.


console in the digitalized selfstudyroom4.5 Ohjelmisto: inventaario


Opiskelijat käyttävät nykyisiä Web-selaimia ympäristössä, jota pidämme on yhteistoiminnallisena käyttöliittymänä: katso kuvio 1 (alla). Tällä hetkellä käytössä ovat Netscape 5.0 / Internet Explorer 5.0 ja erilaisia valmisosia (plug-in), joista tärkein on Windows Mediaplayer 6.4.

Kuvio 1: Web-selaimen käyttöliittymä

Figure 1: The browser interface

Tietokoneissa valmiina olevat audio/viedeotyökalut osoittautuivat pian riittämättömiksi kielikeskuksemme tarpeisiin, koska niillä ei voinut samanaikaisesti kuunnella ja äänittää.

Kokeilimme kahta erilaista "virtuaalista playback/äänitys" -vaihtoehtoa:

Valitsemme lopulta VACS (Artec) -systeemin: katso kuvio 2 (alla).

Kuvio 2: VACS (Artec) -systeemi

Figure 2: The VACs Artec system

Uudelleenkierrätettyjen kielistudioäänitteiden lisäksi tarjoamme opiskelijoille kaupallisia ja itse tuotettuja lähdemateriaaleja, harjoituksia ja kielitaitotestejä. Omat materiaalimme on laadittu useiden työkaluohjelmien avulla: Question Mark Designer, Multimedia ToolBook, Hot Potatoes ja Perception. Materiaalit tarjotaan opiskelijoille selainliittymän (? browser interface) kautta. Tämä mahdollistaa Internetin, intranetin ja LAN-resurssin saumattoman integroimisen.

Kaikki kielikeskuksen opettajat ovat saaneet multimediakoulutuksen ja hallitsevat studion, laitteiden ja ohjelmistojen käytön. Rakentaessaan materiaaleja erilaisissa työkaluohjelmaympäristöissä, he käyttävät valmiita pohjia, mikä lyhentää laatimisaikaa ja takaa yhdenmukaisuuden. Ohjelmointitaidot eivät ole tarpeen; työkaluohjelmat ovat samaa vaikeustasoa kuin Microsoft Word.


the classroom involves two additional entities: the teacher and the learner's fellow-students4.6 Luokkahuone: multimedia luokkassa


Seuraavassa vaiheessa aloimme käyttää multimediaresursseja uudessa opettajan valvomassa luokassa / kielistudiossa, jonka muutimme multimedialuokaksi. Uudessa projektissa saatoimme käyttää hyväksi niitä oivalluksia, joita oli syntynyt itseopiskelutilan suunnittelussa. Luokan tietokoneissa on myös tarjolla samaa aineistoa kuin itseopiskeluhuoneessa. Kurssimateriaalien lisäksi käytettävissä on nyt Microsoft Encarta hollanninkielinen versio), Microsoft Bookself (amerikkalainen versio) ja sanakirjoja: Collins, Oxford Dictionary, Robert / Larousse (molemmat ranskaksi) sekä Larousse (espanjaksi). Laitteistoon kuuluu 27 tietokonetta, joissa on 64Mb RAM ja 4Gb kovalevy.

Eräitä erityisvaatimuksia täytyi myös ottaa huomioon. Itseopiskeluhuoneesta poiketen luokkahuoneeseen liittyy kaksi lisätekijää: opettaja ja opiskelutoverit. Toimiessaan aktiivisena osapuolena luokassa opettaja tarvitsee ohjelmia, jotka tekevät hänelle mahdolliseksi valvoa toimintaa ja kommunikoida yksittäisen opiskelijan tai opiskelijaryhmän kanssa. Tämän lisäksi hänen pitää voida näyttää esimerkkejä, yksittäisen opiskelijan vastauksia tai melkeinpä mitä tahansa aineistoa yhdelle tai usealle oppijalle. Viimeksimainitun asian ratkaisimme asentamalla dataheittimen ja valkokankaan uuteen multimedialuokkaan. Kaukosäädintä käyttäen opettaja voi nyt näyttää oman näyttöruutunsa tai kenen tahansa oppijan näytöruudun koko luokalle. Uusi luokkamme on toiminut vuoden 2000 alusta lähtien.


Page of the Intranet learning environment with pop-up English-Dutch dictionary. Click to enlarge.4.7 Internet: lähitulevaisuus - kielikanava Internetissä

 

Perustuen teknologiseen asiantuntemukseensa ja metodologiseen kokemukseensa, Gentin yliopiston kielikeskus on parhaillaan kehittämässä kokonaan interaktiivista on-line -kielenopetusjärjestelmää. Tavoitteenamme on antaa firmojen henkilöstölle, yliopisto-opiskelijoille ja yksityishenkilöille kotona mahdollisuus opiskella kielikurssi Internetin kautta. Alkuvaiheessa laadimme interaktiivista materiaalia, joissa audio- ja videokatkelmilla on merkittävä osuus. Oppija voi ottaa yhteyttä on-line opettajaan, mutta vieläkin tärkeämpää on, että hänellä on käytettävissään suuri valikoima multimediasovelluksia ja työkaluja, joiden avulla hän pystyy opiskelemaan itsenäisesti. Nämä työkalut ovat helppokäyttöisiä, joten oppijan ei tarvitse olla tietoinen siitä, että hän tosiasiassa käynnistää useita ohjelmistosovelluksia, joista jotkut ovat kaupallisia ja toiset itse suunniteltuja.

Kuvio 3: On-line oppijan näyttö


home page of the intranet learning environment (click to enlarge)4.8 On-line -oppiminen: Miksi?

 

Kuten sähköinen kaupankäynti, Internetin kautta tarjotut kielikurssit ovat erittäin joustavia ajan ja paikan suhteen. Asiaan liittyy kuitenkin muutakin. On-line -oppiminen luo melkein rajattomat mahdollisuudet yksilöllisten kurssipakettien laatimiseen. Koska ihmiset tavallisesti aliarvioivat opiskeluun menevän ajan ja sen vaativan työmäärän, mielestämme on tarpeellista tehdä ns. opiskelusopimus jokaisen yksittäisen opiskelijan kanssa. Tätä varten täytyy selvittää kuinka monta tuntia oppija haluaa käyttää opiskelemaansa kurssiin. Sen perusteella voimme sitten arvioida, kuinka paljon aikaa tältä oppijalta menee tiettyyn lopputulokseen pääsemiseen. Arvioimalla oppijan edistymistä säännöllisin väliajoin on mahdollista tarkistaa, onko hän vielä aikataulussa. Jos näin ei ole, aikataulu täytyy sovittaa oppijan todellisen edistymisen mukaiseksi.

Kuvio 4: Kielikeskuksen etusivu

Mitä tällä kaikella on sitten tekemistä on-line -oppimisen kanssa? Ensinnäkin, oppijat voivat työskennellä millä tahansa yliopiston tietokoneella (tai kotona, jos heillä on pääsy Internetiin). Toiseksi, he pystyvät milloin tahansa tarkastelemaan oppimistuloksiaan. Kolmanneksi, kieliopinnoista tulee vähemmän teoreettisia ja paljon käytännönläheisempiä. Viimeinen (mutta ei suinkaan vähiten merkityksellinen) asia on se, että on-line -opetus mahdollistaa uusia oppimisteorioiden (itsenäinen oppiminen täydennettynä ohjauksella) integroimisen.


old courses will not be discontinued4.9 On-line -oppiminen: Miten?


Ensimmäiseksi selvitettiin projektin taloudelliset toteuttamismahdollisuudet. Tätä varten lähetettiin kysely yli 2000:lle Flanderin ja Brysselin alueella toimiville yrityksille. Odottamattomat 25% firmoista vastasi kyselyyn ja moni niistä jopa pyysi, että heidät pidettäisiin ajan tasalla projektimme edistymisen suhteen.

Tällä hetkellä ulkopuolinen markkinointiyritys käsittelee tuloksia ja muuntaa niitä suunnitelmaksi. Toivomme voivamme testata opetussivujamme vuoden 2000 lopulla. Kaupallinen hyödyntäminen alkaa luultavasti vuonna 2001, mutta ennen sitä ohjelmaa testataan laajasti opiskelijoilla.

Kaikki tämä uusi teknologia ei tarkoita sitä, että "vanhoja" kursseja lopetettaisiin. Lisää tietoa näistä kursseista ja niiden järjestämisestä löytyy kielikeskuksen www-sivuilta, hollanniksi ja englanniksi. Odotettavissa on, että 80% nykyisistä kursseista tullaan korvaamaan joko kokonaan on-line kursseilla tai hybridikursseilla (on-line + luokkaopetus), mikä tulee aiheuttamaan sekä toimintoja koskevan että metodologisen vallankumouksen yliopistossa ja keskuksen toiminnassa sekä opettajakunnan ja, mikä tärkeintä, opiskelijoiden keskuudessa.

Tämä osuus ©; 2000 Talencentrum - Language Centre, University of Ghent, Belgium.
URL (English): http://www.uct.UGent.be/eng/index.htm
Email: talencentrum@rug.ac.be

Muutama käytännön vinkki.
Liisa Kallio, Jyväskylän yliopiston kielikeskus, Suomi

Itseopiskelutilojen käyttöä tulisi suunnitella mahdollisimman kattavasti. Monella oppilaitoksella on resursseja (projekti-tai hankerahoitusta) koneiden ja laitteiden hankintaan mutta näitä tärkeämpää on resurssoida tilojen ylläpitoon, ihmisiin jotka ovat kokoajan tiloissa neuvomassa resurssien käytössä sekä avustamassa ongelmatilanteissa. Teknisen tuen saatavuus ja kokopäiväinen opastus keskuksessa on ehdoton onnistumisen edellytys. Itseopiskelussa käytettävien materiaalien hallinta on myös suunniteltava tarkkaan: otetaanko käyttöön erityinen resurssienhallintaohjelma (esim. tietokantapohjainen hakuohjelma tai kirjastosovellusten kaltainen luettelointiohjelma) vai tyydytäänkö luetteloimaan materiaalit ja tulostamaan listat mappeihin opiskelijoiden luettavaksi. Materiaalien esillepano on myös suunniteltava tarkasti: järjestetäänkö materiaalit esim. alan mukaan (taloustiede, tietotekniikka, kasvatustiede jne.) vai materiaalityypin mukaan (videot, ääninauhat, CD:t). Materiaalien luettelointitunnisteiden laatiminen riippuu tietenkin siitä käytetäänkö resurssienhallintaohjelmaa vai ei. On myös päätettävä annetaanko materiaaleja lainaksi keskuksesta ulos vai ovatko ne käytettävissä ainoastaan keskuksen tiloissa.

Eri aineiden opettajien tulisi perehtyä kunnolla oman alansa itseopiskelumateriaaleihin, niin että he voisivat neuvoa opiskelijoitaan miten ohjelmia voi käyttää kurssien tukena. Usein kursseihin sisällytetään itseopiskeluosuus, jonka aikana opiskelijat ohjataan tutustumaan itseopiskelukeskuksen mahdollisuuksiin. Tämä usein käytännössä tarkoittaa sitä, että opiskelijat tulevat itseopiskelutiloihin tekemään "jotakin". Jos itseopiskeluosuuksia halutaan sisällyttää kursseihin, ne on myös suunniteltava hyvin, jotta opiskelija saa mahdollisimman suuren hyödyn irti.

Itseopiskelukeskuksen opasteet on oltava selkeät: tietokoneiden ja ohjelmien käyttöohjeet sekä myös ohjeet ongelmatilanteita varten. Keskusta suunniteltaessa on otettava huomioon myös tietoturvakysymykset: suojataanko koneiden asetukset, estetäänkö ohjelmien asennus levykkeeltä tai CD:ltä tai tiedostojen talletus kovalevylle. Tähän on mahdollisuuksia jo käyttöjärjestelmätasolla mutta saatavissa on myös erityisiä suojausohjelmia, joilla koneiden asetukset voidaan suojata lähes tiedostokohtaisesti. Lisäksi on mietittävä mikä on keskuksen verkkoyhteyksien perimmäinen tarkoitus; sallitaanko sähköpostin luku vai onko verkosta mahdollisuus päästä ainoastaan internetiin ja onko tätäkin rajoitettu sulkemalla joitakin yhteyksiä. Näppärä opiskelijahan kyllä pääsee internetinkin kautta sähköpostiin...

Miten keskuksen koneet ovat opiskelijoiden käytettävissä? Suunnitellaanko keskuksen resursseille varausjärjestelmä vai toimitaanko periaatteella "first come first serve". Yksi varteenotettava kysymys on myös, onko self-access center "hiljainen työtila" vai sallitaanko "ryhmätyöskentely" ja kohtuullinen puheenporina.

Kirjallisuus ja viitteet

Association of University Language Centres:
http://www.aulc.org

Computer Classroom and Laboratory Design: Bibliography, University of North Carolina:
http://www.unc.edu/cit/guides/irg-03.html

Davies G.D. (1997) "Lessons from the past, lessons for the future: 20 years of CALL". In Korsvold A-K. & Rüschoff B. (eds.) New technologies in language learning and teaching, Strasbourg: Council of Europe. Also on the Web at:
http://www.camsoftpartners.co.uk/coegdd1.htm

Dickinson L. (1987) Self-instruction in language learning, Cambridge: Cambridge University Press.

Dworkin G. (1988) The theory and practice of autonomy, Cambridge: Cambridge University Press.

Holec H. (1988) Autonomy - self-directed learning: present fields of application, Strasbourg: Council of Europe.

Kenning M.M. (1996) "IT and autonomy". In Broady E. & Kenning M.M. (eds), Promoting learner autonomy in university language teaching, London: CILT.

Lawrason R. (1995) (ed.) The IALL management manual. St. Paul, MN USA: IALL Publications. Part of this publication is on-line, including information on how to purchase it:
http://iallt.org/pub/manman/manindex.html

Little D. (1991) Learner autonomy 1: definitions, issues and problems, Dublin: Authentik.

Little D. (1997) "Autonomy and self-access in second language learning: some fundamental issues in theory and practice". In Müller-Verweyen M. (ed.) Neues Lernen - Selbstgesteuert - Autonom / New developments in foreign language learning - self-management - autonomy, Munich: Goethe-Institut.

Little D. (2001) "Learner autonomy and the challenge of tandem language learning via the Internet". In Chambers A. & Davies G.D. (eds.) Information and Communications Technology: a European perspective, Lisse: Swets & Zeitlinger.

Littlemore Jeannette (2001) "Learner autonomy, self-instruction and new technologies in language learning: current theory and practice in higher education in Europe". In Chambers A. & Davies G.D. (eds.) Information and Communications Technology: a European perspective, Lisse: Swets & Zeitlinger.

Sheerin S. (1989) Self-access, Oxford: Oxford University Press.

Pennington M.C. (1996) The power of CALL, Houston, CA: Athelstan.

Warschauer M., Turbee L. & Roberts B. (1996) "Computer learning networks and student empowerment", System 24, 1: 1-14.

Wenden A. (1991) Learner strategies for learner autonomy, London: Prentice Hall.

Sivut päivitetty 30. kesäkuuta 2006.

© ICT4LT Project 2000-2006. The materials contained at this website are subject to copyright. The materials may be downloaded, printed and used for non-commercial purposes in a teaching or training environment. If these materials are reproduced in any form in whole or in part the source of the materials and the authors must be acknowledged.

Takaisin suomenkielisille ICT4LT-sivuille